Luomisen tuska ja harrastelijamuusikon keikkojen saannin sietämätön vaikeus vituttavat...
Keikkoja ei meinaa saada mistään, kun ei ole suhteita baareihin. Ei tunnu riittävän, että tekee hyvää omakustannemusiikkia (kriitikoidenkin mielestä)... keikkoja ei tunnu saavan millään, jos ei ole suhteita. Lukemattomia CD-levyjä postittaneena ja useita sähköposteja lähettäneenä tuntee itsensä niin perkelen turhaksi tapaukseksi, kun mistään ei kuulu vastauksia... Niin, hyvin harvassa noista paikoista keikkavarauksia tehdään puhelimitse. Siksi en ole lähestynyt paikkoja telefoonin välityksellä. Pitää kohta alkaa puhelinterrorikin kaikesta huolimatta.
Eniten vituttaa se, että eräs Suomen mittakaavassa varsin kovan luokan tuottaja innostui demostamme yli kuukausi sitten ja kyseli mahdollisuutta nähdä meidät livenä... noh, keikkojen saanti ei vaan onnistu, joten taitaapi sekin mahdollisuus kariutua...
Perkele, mä poltan mun urut ja lähetän sen pieninä palasina jokaiselle, kuka ei vastaa sähköpostiin... Zaatana! Musiikki on paska harrastus. Jatkossa mä vaan laulan karaokea. Siellä sentään saa aplodeja, kun lopettaa ajoissa.