Vakio kirjoitti:
Heh, totta. Minua aina vituttaa kun joku kertoo, miten oli kauheassa darrassa ja tilasi pitsan. Ei saatana, minä en kunnon krapuloissa saa syötyä yhtään mitään. Spytta lentää jo pelkästään syömisen ajattelemisesta.
Sama asia kummastuttaa suuresti. Joskus huomaa esimerkiksi tuossa krapulaketjussa sellaisia viestejä, että joku on ryypännyt vaikkapa kolmeen tai neljään asti, ja sitten aamulla kymmeneltä valittaa kovaa krapulaa. Siis tohon aikaanhan sitä on normaalin tavallisen juopottelun jäljiltä vielä ihan kännissä, tietenkin on eri juttu jos on ottanut vaan pari iltakaljaa tai muuta vastaavaa. Siis eihän tossa ole kulunut aikaa kuin vain noin kuusi tuntia, eikä siinä ajassa kovinkaan paljoa alkoholia ehdi palamaan, eli ei sitä kovinkaan kännissä ole voinut olla illalla/yöllä. Tai jos pystyy istumaan, lukemaan ja kirjoittamaan, niin ei sitä ainakaan kovinkaan paha krapula voi olla. Kaiken huippuna on se, kun jotkut katsovat krapulassa leffoja, siis täh? Eihän sitä enää siinä vaiheessa ole kuin korkeintaan lievä krapula, tai ehkä paremmin sanottuna krapulan jälkeinen olotila, tai vähäisesti krapulaa muistuttava olotila, tai naisten krapula, siis jos pystyy katsomaan telkkaria. Tosta voi kukin siideripoika valita itselleen mieleisensä termin.
Itselläni on monesti ollut sellainen krapula, että kun olen mennyt vähän ennen ilta yhdeksää eli sulkemisaikaa tohon 200m päässä olevaan lähikauppaan, niin on ollut niin huono olo ettei pysty edes moikkamaan kassalle, on vaan pakko tuijottaa lattiaa ja koittaa olla hengittämättä sen ajan kun asioi siinä kassan kohdalla. Ja pari kertaa on käynyt niin, etten jaksa seisoa siinä jonossa sitä paria minuuttia, vaan on pakko istua lattialle, ja hitto se hävettää kun mummot kattelee ja osoittelee sormella ja kuiskailee muille mummoille jotain. Syödä tai juoda en monesti pysty kuin vasta myöhään illalla, jos silloinkaan.
No joo, ei kaikille tule samalla lailla krapulaa, mutta monesti kyl tuntuu ettei nää krapulan valittajat ole juoneet paljoakaan. Valittavat vaan pienestä. Onhan se kyllä näin selvinpäin vähän vaikea ymmärtää tai hassua muistella, millainen olo silloin oikeasti on kun pelkää kuolevansa. Kyllähän noita känni- ja krapulatarinoita olis paljonkin kerrottavana.