Hiukan vittumainen tilanne oli äsken Stockan kahvilassa.
Ostin neljä euroa maksavan leivän ja menin maksamaan sitä kassalle. Ojensin myyjälle 20 €:n setelin, otin vaihtorahat ja lähdin kohti pöytää. Siinä vaiheessa huomasin että takaisin oli tullut vain kuusi euroa, ja menin sitten ystävällisesti huomauttamaan siitä kassalle. Keskustelu meni näin:
FlyingFinn: Anteeksi, mutta nyt taisi sattua pieni laskuvirhe.
Myyjä: Häh.
FF: Niin, että kun maksoin kahdenkympin setelillä...
M: Se oli kymppi.
FF: Ei, kyllä se taisi olla kaksikymppinen. Olen melko varma asiasta.
M: Niin minäkin, kymppi se oli. Se on nyt sitten mun sana sua vastaan. Se on mun palkasta sitten pois se kymppi.
FF: No voisitko vaikka tarkistaa ettei siellä kassassa ole nyt kaksikymppistä kymppien joukossa?
M: (Ei reaktioita)
(Pieni tauko)
M: Noh?
FF: No pidä se kymppi.
Menin pöytään istumaan ja mietin samalla sitä Kummelin Tonnin seteli-sketsiä, että johan on ihme tilanne. Sitten kävin läpi kaikki päivän kuitit. Sisko oli aamulla antanut minulle 30 € (20 € + 10€ setelit), jotta veisin hänen poikansa parturiin. Kuitista näkyi että olin maksanut parturin (16 €) tasarahalla, eli sinne ei ainakaan kaksikymppistä mennyt. Myös kauppareissulla olin maksanut pienen ostoksen tasarahalla, eli ainoa seteli joka oli jäljellä oli 20€. Ja taas kassalle:
FF: Niin anteeksi, nyt kävin läpi kaikki kuitit ja vakuutuin siitä että se oli kaksikymppinen.
M: Siis käsitätkö että se on sitten illalla mun palkasta pois?
FF: Ei ole, kassa tulee täsmäämään, lupaan sen.
M: No miten minä sun raha-asioista voisin tietää?
FF: Kassa tulee täsmäämään, ota ihan rauhallisesti.
M: (Avaa kassan, repäisee sieltä kympin setelin ja lyö sen minulle kouraan.) Siis tää on sitten tosi poikkeuksellista, ymmärrätkö sä sen?
FF: Joo, ymmärrän. Kiitos.
Yllättävän paska maku jäi tästä episodista muutaman euron tähden, ei muuten mutta myyjän asenne sai kyllä epäilemään kusetusta. Ja vielä Stockmannilla. Kenenkään talous ei kaadu kymmeneen euroon, mutta periaate ratkaisee.