FlyingFinn
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS + muut turkulaiset
Hiukan vittumainen tilanne oli äsken Stockan kahvilassa.
Ostin neljä euroa maksavan leivän ja menin maksamaan sitä kassalle. Ojensin myyjälle 20 €:n setelin, otin vaihtorahat ja lähdin kohti pöytää. Siinä vaiheessa huomasin että takaisin oli tullut vain kuusi euroa, ja menin sitten ystävällisesti huomauttamaan siitä kassalle. Keskustelu meni näin:
FlyingFinn: Anteeksi, mutta nyt taisi sattua pieni laskuvirhe.
Myyjä: Häh.
FF: Niin, että kun maksoin kahdenkympin setelillä...
M: Se oli kymppi.
FF: Ei, kyllä se taisi olla kaksikymppinen. Olen melko varma asiasta.
M: Niin minäkin, kymppi se oli. Se on nyt sitten mun sana sua vastaan. Se on mun palkasta sitten pois se kymppi.
FF: No voisitko vaikka tarkistaa ettei siellä kassassa ole nyt kaksikymppistä kymppien joukossa?
M: (Ei reaktioita)
(Pieni tauko)
M: Noh?
FF: No pidä se kymppi.
Menin pöytään istumaan ja mietin samalla sitä Kummelin Tonnin seteli-sketsiä, että johan on ihme tilanne. Sitten kävin läpi kaikki päivän kuitit. Sisko oli aamulla antanut minulle 30 € (20 € + 10€ setelit), jotta veisin hänen poikansa parturiin. Kuitista näkyi että olin maksanut parturin (16 €) tasarahalla, eli sinne ei ainakaan kaksikymppistä mennyt. Myös kauppareissulla olin maksanut pienen ostoksen tasarahalla, eli ainoa seteli joka oli jäljellä oli 20€. Ja taas kassalle:
FF: Niin anteeksi, nyt kävin läpi kaikki kuitit ja vakuutuin siitä että se oli kaksikymppinen.
M: Siis käsitätkö että se on sitten illalla mun palkasta pois?
FF: Ei ole, kassa tulee täsmäämään, lupaan sen.
M: No miten minä sun raha-asioista voisin tietää?
FF: Kassa tulee täsmäämään, ota ihan rauhallisesti.
M: (Avaa kassan, repäisee sieltä kympin setelin ja lyö sen minulle kouraan.) Siis tää on sitten tosi poikkeuksellista, ymmärrätkö sä sen?
FF: Joo, ymmärrän. Kiitos.
Yllättävän paska maku jäi tästä episodista muutaman euron tähden, ei muuten mutta myyjän asenne sai kyllä epäilemään kusetusta. Ja vielä Stockmannilla. Kenenkään talous ei kaadu kymmeneen euroon, mutta periaate ratkaisee.
Ostin neljä euroa maksavan leivän ja menin maksamaan sitä kassalle. Ojensin myyjälle 20 €:n setelin, otin vaihtorahat ja lähdin kohti pöytää. Siinä vaiheessa huomasin että takaisin oli tullut vain kuusi euroa, ja menin sitten ystävällisesti huomauttamaan siitä kassalle. Keskustelu meni näin:
FlyingFinn: Anteeksi, mutta nyt taisi sattua pieni laskuvirhe.
Myyjä: Häh.
FF: Niin, että kun maksoin kahdenkympin setelillä...
M: Se oli kymppi.
FF: Ei, kyllä se taisi olla kaksikymppinen. Olen melko varma asiasta.
M: Niin minäkin, kymppi se oli. Se on nyt sitten mun sana sua vastaan. Se on mun palkasta sitten pois se kymppi.
FF: No voisitko vaikka tarkistaa ettei siellä kassassa ole nyt kaksikymppistä kymppien joukossa?
M: (Ei reaktioita)
(Pieni tauko)
M: Noh?
FF: No pidä se kymppi.
Menin pöytään istumaan ja mietin samalla sitä Kummelin Tonnin seteli-sketsiä, että johan on ihme tilanne. Sitten kävin läpi kaikki päivän kuitit. Sisko oli aamulla antanut minulle 30 € (20 € + 10€ setelit), jotta veisin hänen poikansa parturiin. Kuitista näkyi että olin maksanut parturin (16 €) tasarahalla, eli sinne ei ainakaan kaksikymppistä mennyt. Myös kauppareissulla olin maksanut pienen ostoksen tasarahalla, eli ainoa seteli joka oli jäljellä oli 20€. Ja taas kassalle:
FF: Niin anteeksi, nyt kävin läpi kaikki kuitit ja vakuutuin siitä että se oli kaksikymppinen.
M: Siis käsitätkö että se on sitten illalla mun palkasta pois?
FF: Ei ole, kassa tulee täsmäämään, lupaan sen.
M: No miten minä sun raha-asioista voisin tietää?
FF: Kassa tulee täsmäämään, ota ihan rauhallisesti.
M: (Avaa kassan, repäisee sieltä kympin setelin ja lyö sen minulle kouraan.) Siis tää on sitten tosi poikkeuksellista, ymmärrätkö sä sen?
FF: Joo, ymmärrän. Kiitos.
Yllättävän paska maku jäi tästä episodista muutaman euron tähden, ei muuten mutta myyjän asenne sai kyllä epäilemään kusetusta. Ja vielä Stockmannilla. Kenenkään talous ei kaadu kymmeneen euroon, mutta periaate ratkaisee.