Täytyy sanoa, että vituttaa edelleen. Ei nukuttu yö ole auttanut yhtään.
Kävin tossa herättyäni vaa'alla, 68,75kg. Uutena vuotena taisi olla vielä 74kg. Ajattelin että laihtuminen oli vain vyötäröstä ja eikä vaatteita voi enää pitää, kun liian isot, mutta on se näköjään vaa'allakin nähtävissä. Se on valtavaa luopumisen tuskaa, kun katselee noita rakkaudella ostettuja kuteita ja jos niitä ei voi enää pitään. Täysin korvaamattomia monet, mitä ei mistään saa. Vähän sama fiilis sen varastetun kännykän kanssa. Miksi joku vaivautuu pöllimään jotain 500 euron arvoista tavaraa, jota saa kaupastakin aiheuttaen ihan vittumaisen fiiliksen. Vähän sama kuin 1990 jolloin olin innostuneena löytänyt samanlaisen pikeepaidan Itävallasta kuin millä Stefan Edberg pelasi. No seuraavana päivänä pidin sitä Berliinissä ja sitä seuraavana aamuna, kun menin aamupalalle Hampurissa niin siivoojat kävivät siivoamassa huoneen ja se oli jotenkin kadonnut se hemmetin paita. Eikä vieläkään ole oikein toipunut siitä tilanteesta. Pääsin pitämään sitä vain kerran. Ja nyt bling bling viihdepuhelin varastetaan muutaman kuukauden käytön jälkeen. Tää on vitunperseestä koko touhu, että tekisi mieli sanoa, että haistakaa vittu koko valtakunta. Mua ei huvita niinkuin mikään.
Heti aamusta saa lukea jostain lehdestä Tarja Halosesta, uutisissa on demareiden paskapuheita, kadulla on paskasakkia, julkisissa kulkuneuvoissa ei voi edes ajatella liikkuvansa, kun on paskasakkia, kaupassa saa epäkohteliasta palvelua. Ja sitten puhutaan että on lottovoitto syntyä Suomeen. Kun tarkemmin asioita ajattelee niin vaikea kuvitella huonompaa kohtaloa kuin syntyä Suomeen.
Hyvä fiilis oli treenata kovaa muutama viikko, mutta on se ihme, ettei pohkeet kestä kunnolla edes 60 kilsan juoksua viikossa + muu urheilu. Toisaalta olen alkanut sitäkin miettimään, että jos nyt sitten juoksen parin vuoden päästä ultrajuoksun niin mitä sen jälkeen sitten. Entä jos sekään ei tunnu miltään. Väitöskirjakin piti tehdä, mutta tarkemmin kun niihin on perehtynyt niin ne on kyllä aika paskaa kaikki. Se on jännä, kun lapsena kaikki on uutta ja mielenkiintoista, mutta sitä enemmän kokee niin sitä vähemmän mikään tuntuu yhtään miltä. Kaikkialla melkein käyty, kaikki melkein ostettu, työelämässä on aina samat ongelmat kuin kaikessa muussakin eli tyhmät ihmiset ja helpot asiat. Loppujen lopuksi mistä niitä sellaisia haasteita haetaan, jotka jaksavat kiinnostaa, kun kaiken huomaa hallitsevansa aika helposti.
Joskus olin poliittisesti aktiivinen, mutta ketä jaksaa oikeasti kiinnostaa tuollaiset Eduskuntavaalitkaan. Miksi puhutaan jostain arjesta tai mitättömistä veronalennuksesta. Se on sellaista samantekevää näpertämistä. Miksei puhuta isoista strategioista. Ainakin itseäni kiinnostaa vain voittaminen, muutos ja uusikehitys. Nyt kun ei ole enää sotia niin mitään ei tapahdu. Eletään vain sellaisessa tasaisessa tylsyydessä tekemättä mitään. Miksei ihmiset haluat muuttaa asioita. Tulee dokumenttejä, että maissinviljelijöillä Meksikossa menee huonosti. Hinta on niin alhainen, ettei sillä elä ja sadonkorjaajia ei ole, kun kaikki menevät laittomasti rajan yli. Sekin jää siihen. Asiaa ei analysoida tarkemmin, vaan kerrotaan että näin on. Miksei sille tehdä mitään. Miksei koko latinalaista amerikkaa laiteta kuntoon. Miksei EU:ssa mikään etene. Miksi on saman iän kaikkisen vanha paska kansallisvaltiojärjestelmä, mikä ei ole enää kilpailukykyinen. En tajua kertakaikkiaan ettei integraatiota saada liikkeelle.
Miten vittu oikeasti 99% kansasta jaksaa elää tylsästi. Mikä on se polttoaine, joka vie muurahaisen tavoin eteenpäin joka aamu. Se on sellainen ihmeellinen mysteeri, johon ei ilmeisesti ole ratkaisua. Ihmiset kertovat innostuneina asioista, jotka tuntuvat täysin triviaaleilta ja samantekeviltä. Silti vaikuttavat olevan onnellisia. Heidät on kyllä ohjelmoitu ihan ihmeellisesti.
Joo nyt ei jaksa lähteä edes poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta. Täytyy ottaa aikalisä ja miettiä että onko tässä touhussa mitään järkeä.