Blackie kirjoitti:En tiedä tuon jutun taustoja ollenkaan, mutta jos ovat naimisissa, niin voidaan olettaa, että kysymyksessä on ihan aidosti toisiinsa rakastuneet ihmiset. Ei siihen tarvita välttämättä mitään iskuyrityksiä/vikittelyitä kummankaan taholta, kun yksinkertaisesti vaan huomaa yhtäkkiä rakastavansa toista. Joskus vaan rakastuu sellaiseen, johon ei haluaisi ja saisi. Sille ei vaan voi mitään, tämä on elämää. Tämä pohdinta siis yleisesti ottaen.
Olet ihan oikeassa sinänsä ja olen täysin samaa mieltä ja sinänsä kumppanin osalta sen vielä ymmärtäisikin. Tuskin kukaan itsekään tuntisi elämän kestävää omantunnon kolkutusta siitä, että lähtisin jonkun toisen matkaan kun tuntisi rakastavankin sitä enemmän kuin nykyistä. Suoranainen viha ja katkeruus toiselle siitä, että hän jätti, on hyvin itsekästä tavallaan. Onhan toisella oikeus päättää kenen kanssa elää elämänsä kun näitä elämiä on vain tämä yksi.
Toinen juttu on sitten se kaveri. Vaikka elämänkumppani ehkä monelle onkin se kaikki kaikessa ja joku voisi sanoa, että lopulta kaverit jäävät kakkoseksi naisenkin edessä kun aletaan ihan kunnolla asiaa ajattelemaan, mutta itselläni on ainakin pari sellaista ystävää, että en kyllä heidän naistaan alkaisi koskaan vokottelemaan vaikka minkälaisia tuntemuksia tuntisin. Nämä pari hyvää ystävää ovat niin hyviä ystäviä, että mielummin pidän heidät kuin minkä tahansa naisen. Koettelemuksiakin on joskus ollut ainakin lieviä. No se siitä. Ei voinut olla mikään ihan harmoniaa lähentelevä kaverisuhde jos naiseen lankesi. Näin minä ajattelen, mutta joku voi ajatella toisinkin.