Yksityiskohtaisemmin tilanteestani
En tiedä, mitä yksityiskohtia arvoisa, edellinen kirjoittaja pyytäisi minulta, mutta tosiaan olen ollut työttömänä työnhakijana noin 50 päivää. Mielelläni menisin niin sanotusti alempitasoisempiinkin töihin, jos vain pääsisin ja alemmalla palkalla myös.
Minulla on tosiaan yhteiskunta- ja taloustieteellinen koulutus, mutta ehkäpä yhteiskunnassa varsinkin yritykset vierastavat nopeasti opinnoissaan edennyttä, nuorta maisteria? Palkkaus ei ole uran tässä vaiheessa mitenkään merkityksellinen asia, kun ei ole omaa perhettä. Sen sijaan toimettomuuden sekä turhuuden tunteen poisto olisivat kullanarvoisia. Toimeentuloni pystyn kyllä rahoittamaan vaikka työttömyys- sekä asumistuella ja leipäjonolla, jos sikseen on; silti mieluummin tienaisin nekin rahat itse, enkä nostaisi niitä vain suoraan pankkitililleni.
Työhaastatteluissa olen saanut käydä, onneksi niin, mutta moni epäilee, etten sitoutuisi jos haen koulutusta vastaamattomiin töihin. Niin en kuitenkaan tekisi, vaan hyvän työpaikan löydyttyä sitoutuisin, vaikka minulla korkeaa, formaalista koulutusta onkin.
Onneksi olen alle 25-vuotias, minkä vuoksi pääsen jo kahden kuukauden sisällä nuorten yhteiskuntatakuun myötä työharjoittelun, josta maksetaan työmarkkinatuen päälle 8 euroa päivässä. Ehkä monelle työttömälle vastaava "pakkotyö" olisi pikemminkin rasite, mutta minulle oikeus, sillä se voi mahdollisesti luoda siteen myös pitempiaikaiselle työpaikalle.
Jos jokin tietää pääkaupunkiseudulta työpaikan, jossa olisi tarjolla toimisto-, asiakaspalvelu- tai hallintotöitä, niin menisin sinne vaikka alipalkalla töihin, myös työajoissa joustaen. Kiitos jo etukäteen.