Alkaa pieni vitutus hiipimään puseroon, kun kuviksen portfolion palautuspäivä senkun lähenee enkä ole saanut oikeastaan mitään aikaan, kiitos oikein suuren kiinnostuksen ko. ainetta kohtaan.
Päätän aloittaa kirjoittamisen taiteesta. Okei, onnistuu, aivan helppo homma; Asetan sormeni näppäimistölle... ja sitten sen omahyväisenkyllätytötosaapojateipaskan opettajan vastenmielinen persoona ilmestyy mieleeni ja työ tyssää siihen. Ei saatana, kyllä tekee mieli tehdä tuollaisen opettajan määräämiä tehtäviä (jotka btw ovat utopisia). Opettajan pätevyys on kaveripiirissä vitsi.
En ymmärrä myöskään kuvaamataidon pakko tuputusta yläasteella (kaksi ensimmäistä vuotta pakollisia) : Ko. aineesta kiinnostuneet saisivat valita aineen yläasteelle siirtyessään. Olen varma, että he saisivat parempaa opetusta kun ryhmässä olisi vain asiasta kiinnostuneita ja hitaampia ja taitamattomipia ei tarvitsisi odotella. Ainakin meikäläisen kiinnostus kuvaamataitoa kohtaan on nollassa, ellei jopa pakkasen puolella. Ainoa mikä kiinnostaa on taiteen historia, mutta ei, meikäläinen pistetään väsäämään jostain pahvilaatikon raadosta taloa. Kiitti ja saatana.
