Parahin Ruutiveijari!
Luin traagisen tarinasi ja minua alkoi ihan itkettämään. En ole täällä yksin!
Oletkohan sinä minun kauan kadoksissa ollut kaksoisveljeni?
Tähän saakka elämä on ollut ikuista hampaiden kiristelyä, pallien telomista ja hampaiden irroittelua (omien ja välillä muiden), unohtamatta myöskään ruusujen piikkien päällä tanssimista.
Sanotaan, että elämässä pitää varautua siihen, että kohtalo saattaa potkaista päähän. Siitä ei puhuta, että kuinka paljon, kuinka lujaa ja kuinka usein. Hämmästyttävää huomata, että Suomessakin on persoonia, jotka voittavat useampia kertoja Lottoarvonnan päävoiton – voihan [SENSUROITU!] [SENSUROITU!] Olen lukenut tilastotieteitä ja uskon maailman tarvitsevan tasapainottavia persoonia, joiden tehtävänä on tasoittaa nämä paljon kertovat tilastot. Eli joidenkin on siis simppelisti vain tarkoitus ottaa elämässään turpiinsa. En ole koskaan voittanut lotossa, mutta poskipäätä, ohimoa ja polvea pakottaa tyylikkään hienosti. Eli JakaumaDis toimii niin kuin pitääkin?
Jos en uskoisi tilastoihin, vaan Jumalaan, niin sanoisin Jumalan olevan aika ilkeä ja huumorintajuton heebo.
Ei tämä oikeastaan vituta, kaikkeen tottuu…