jesse72 kirjoitti:
Nyt sitten ex ja koira muuttaneet lopullisesti ja pakko myöntää että ahdistaa pirusti..
Viikonlopun jäljiltä reppu ja muuta omaisuutta mm avaimet kotiin ja töihin ties missä.
Välillä tuntuu wittuako täällä enää roikkuu kärsimässä..
Noh, olet elossa vielä. Noi muuta asiat kyllä varmasti järjestyvät omalla omituisella tavallaan jossakin vaiheessa. Koitahan vaan ponnistella etiäpäin mies.
Koiran ikävöimisen mä todellakin tajuan, mutta itse tiedän omasta kokemuksesta naisten unohtuvan aikas lailla nopeasti. Itse kaipaan enemmän entistä prätkääni, kuin lasteni äitiä. Hullu ajatus itsellenikin, mutta kuitenkin tiedän että kawani kanssa mulla olisi vielä ollut paljon koettavaa yhdessä. Lasteni äidin kanssa korkeintaan surua ja murhetta. Lapsiani en tosin mihinkään vaihtaisi.
No niin... Wittuako? Ihan sen takia, että elät omaa elämääsi. Välittämättä mitä kukaan muu ajattelee. Nauti siitä, että olet sinä-itse ja toimi sen mukaan. Älä välitä muista tai heidän ajatuksistaan mitään. Mulla kesti yli 10 vuotta löytää ja hyväksyä oma itseni. Tajusin ettei toisen tai ulkoisten juttujen kautta omaa elämäänsä voi rakentaa. Tärkeintä ainakin mulle on ollut hyväksyä oma itseni. . . Ja vaikeinta myös...
-duud-