scholl kirjoitti:
Maassamme vallitseva säätila, jonka voidaan kai luonnehtia kuuluvan suomalaisvittumaiseen sääperheeseen, on perin juurin vittumainen.
Nm. "kuin uitettu koira"
Säätila on noin keskimäärin ollut aika hyvä tänä kesänä, mutta toissapäivänä kun sain vaimoni pitkästä aikaa houkuteltua fillarilenkille kaikki menikin niin sanotusti päin vittua. Tosin muutenkin kuin sään puolesta.
Aurinko paistoi ja ajelimme iloisina yhä pidemmälle kodista. Tultiin metsän reunaan ja vanhana konkarina muistin, että tuosta pääsee erittäin hyväkuntoista polkua (n. kilsa) oikaisemaan. Lyhyen hyvän osuuden jälkeen tultiinkin yllättäen hakkuuaukealle ja saatanasti erilaista risua, keppiä ja rankaa pitkin ja poikin. Polusta ei enää tietoakaan. Takaisinkaan ei enää viitsinyt kääntyä, joten päätimme taluttaa ja kantaa fillareita sen "lyhyen" pätkän. joka saatanan keppi yritti pinnojen väliin ja kintuille. Vittu siitä etenemisestä mitään meinannut tulla.
Samalla alkoi sataa kuin esterin perseestä. Lopulta metsäosuus päättyi ja toisin kuin luulin, tultiinkin pellonlaitaan. Hakkuuaukea oli sotkenut suuntavaistoni ja ne aiemmat polut. Saatana, vielä puoli kilometriä vettä lainehtivaa pellonreunaa ennen kuin päästiin tielle. Sanonta "kuin uitettu koira" oli siinä vaiheessa melko lievä ilmaus.
Onneksi vaimoni on kärsivällistä tyyppiä. Ei yhtään moitteen sanaa suuntavaistostani tai reitinvalinnoistani. En tosin uskalla ihan heti ehdottaa uutta fillarilenkkiä.