Sanat eivät oikeasti riitä kuvaamaan tämänhetkistä vitutusta. Jotenkin niin vitun epätodellinen olo, että kaikki voi olla taas näin paskasti.
Ja naiseenhan tämäkin taas liittyy. Ehdin jo poistaa aikaisemman avautumiseni avautumiseni aiheesta, jota kirjoittaessa luulin, että silloin meni huonosti.
Noh, silloin oli vielä halua sopia ja kaikesta paskasta huolimatta itse rakkaus tallella, mutta nyt. Ei saatanan perkele.
Pari viimeistä päivää on ollut yhtä valhevyyhdin hidasta purkautumista. Meinasimpa vielä mennä telomaan yhden melkein syyttömän sivullisenkin. No OK, teloisin minä sen vieläkin, ellei vitutus olisi vaihtanut kohdettaan ja muuttunut vain yleiseksi ja laaja-alaiseksi pahaksi oloksi. Perkele.
Joku muu voisi pitää minua lapsellisena muslimimies-wannabena, mutta kyllä sen luottamuksen ja rakkauden saa kuulkaas tuhottua vallan maniosti ilman sukuelinkontakteja. Riittävästi vaan valehtelua, vannomista ja tarkkaan optimoitua loukkausta.
Tapaus oli sinänsä ihan ymmärrettävissä, sillä viime aikoina on tosiaan mennyt ihan päin persettä, mutta kuten sanottu, olisi kaivattu vain kunnollista ja perinpohjaista riitelyä ja pesän puhdistusta. Isoja riitojakin oli viime aikoina (kuten pois editoimani tapaus), mutta ne koostuivat lähinnä lapsellisesta kiukuttelusta ja mikä pahinta - päättyivät mitään ratkaisemattomaan söpöilylopetukseen.
Vittu.
Haluaisi vielä jatkaa, mutta kun ei saatana vaan voi. Ei pysty.
Jotenkin vaan niin vitun epätodellinen olo.
Ja naiseenhan tämäkin taas liittyy. Ehdin jo poistaa aikaisemman avautumiseni avautumiseni aiheesta, jota kirjoittaessa luulin, että silloin meni huonosti.
Noh, silloin oli vielä halua sopia ja kaikesta paskasta huolimatta itse rakkaus tallella, mutta nyt. Ei saatanan perkele.
Pari viimeistä päivää on ollut yhtä valhevyyhdin hidasta purkautumista. Meinasimpa vielä mennä telomaan yhden melkein syyttömän sivullisenkin. No OK, teloisin minä sen vieläkin, ellei vitutus olisi vaihtanut kohdettaan ja muuttunut vain yleiseksi ja laaja-alaiseksi pahaksi oloksi. Perkele.
Joku muu voisi pitää minua lapsellisena muslimimies-wannabena, mutta kyllä sen luottamuksen ja rakkauden saa kuulkaas tuhottua vallan maniosti ilman sukuelinkontakteja. Riittävästi vaan valehtelua, vannomista ja tarkkaan optimoitua loukkausta.
Tapaus oli sinänsä ihan ymmärrettävissä, sillä viime aikoina on tosiaan mennyt ihan päin persettä, mutta kuten sanottu, olisi kaivattu vain kunnollista ja perinpohjaista riitelyä ja pesän puhdistusta. Isoja riitojakin oli viime aikoina (kuten pois editoimani tapaus), mutta ne koostuivat lähinnä lapsellisesta kiukuttelusta ja mikä pahinta - päättyivät mitään ratkaisemattomaan söpöilylopetukseen.
Vittu.
Haluaisi vielä jatkaa, mutta kun ei saatana vaan voi. Ei pysty.
Jotenkin vaan niin vitun epätodellinen olo.