Tokihan sitä jatkuvasti tehdäänkin töitä sen eteen, että muita kiinnostaisi. Yksin ja yhdessä. Itse kannan oman korteni kekoon sen minkä pystyn, eli käyn katsomassa pelejä ja pyrin saamaan uusia naamoja mukaan joka kausi. Pidän meteliä katsomossa siinä toivossa, että joku satunnaiskävijä innostuisi pelien hyvästä tunnelmasta ja tulisi uudestaankin. Teen satunnaisia vapaaehtoishommia futiksen ympärillä, mainostan pelejä ja kirjoitan turhautuneita viestejä Jatkoaikaan siitä, miten suomalainen futiskulttuuri on edelleen lapsenkengissä. Toki voisin käyttää aikani fiksumminkin ainakin tuon viimeisen osalta. Välillä tekee vaan hyvää purkaa negatiivisia juttuja johonkin niin jaksaa taas keskittyä positiivisiin siellä oikeassa elämässä.
Hienoa ja onnea pyrkimyksiisi!
Minulla ei ole jalkapalloa sinänsä vastaan mitään, niin kuin ei muitakaan urheilulajeja. Minua kuitenkin vituttaa, kun tuntuu, että sitä työnnetään kuin käärmettä piippuun joksikin "kuningaslajiksi" ja maailman hienoimmaksi pallopeliksi. Kaikki lajithan tätä tosin markkinoinnissaan harrastavat, mutta jalkapallon seuraajissa tuntuu olevan eniten tonttuja, joihin tuo menee absoluuttisena totuutena läpi kuin veitsi voihin ja sitä totuutta pitää sitten työntää muiden korvista sisään. Se kun ei tee sitä minun silmissäni kuningaslajiksi, että joku ilmoittaa minulle, että se on kuningaslaji.
Lajin jalustalle nostaminen siis vituttaa.
***
Ihan oikeasti vitutti aika kovaa viikonloppuna, kun olin neljä vuorokautta ulkomailla pelireissussa ja otin jonkun 800 euroa taloudellisesti takkiin yhden sääliminuutin peliajan takia tappio-ottelussa. Muut lähtivät pelin jälkeen saunaan ja juomaan, minä lähdin vitutuspuntille ja nukkumaan. Seuraavana aamuna muut makasivat krapulassa ja minua vitutti vieläkin niin paljon, että vedin kuntopyörällä itseni pinoon aamupalan päälle. Taas kävi vituttamaan, kun miettii koko paskaa.
Sinänsä kyllä ymmärrän valmennuksen peluutuksen, mutta jos et pääse pelaamaan ja tulee vielä tappio, se syö niin vitun paljon. Vitun vitun vittu.