Viestin lähetti Pikku Myy
Miksi kaupassa asiakkaat laittavat rahat/bonuskortin sille pyörivälle hihnalle? Ja miksi muksut aina kiipeävät sinne pakkaus"telineelle", riippumatta siitä, onko ostettu namia vai ei? Ja miksi kaikki toistaa huonoja ja moneen kertaan kuultuja heittoja kuten kuitista puhuttaessa "se ei mene verotukseen"? Ja miksi yleensäkin kuitteja pitää varoa kuin ruttoa? Helvetti jokaisessa kaupassa on roskis kassojen luona, sen voi heittää sinne. Ja miksi, jos joku tuote ei miellytäkään, se pitää jättää juuri siihen, missä sattuu seisomaan? Maidot on hyvä jättää jauhohyllyyn ja leipä pakastealtaaseen. Ihmiset ovat ihan järkyttäviä sikapossuja ruokakauppaan tullessaan. Mä en käsitä. Mie tökin teidän leivät ja ravistan viilit ja ruttaan salaatit kostoksi. Häh häh hää.
Aamen! Ja miksi ihmeessä jugurtit, jauhelihat, pesuaineet jne. täytyy pakata erikseen hedelmäpusseihin?? Ikinä en ole saanut yhtäkään jugurttipurkkia tms rikki. Opetelkaa pakkaamaan ne ostokset! Ja miksi siihen hihnalle täytyy laittaa ensimmäisenä leivät, keksit ja muut helposti ruttaantuvat ja sitten perään 10 kilon perunasäkki, miljoona limsapulloa, jättimäinen koiranruokasäkki jne. Sitten oletetaan, et kyllähän se kassa ne tavarat sinne saa niin, ettei mikään hajoa.
Sitten, kun ne hajottavat niitä tavaroitaan siellä kärryissä ja pitävät itsestäänselvyytenä, että heidän ei tarvitse ostaa niitä. Harvassa on tänä päivänä asiakkaat, jotka pyytävät pistämään rikkomansa elintarvikkeen pussiin. Näille ihmisille sanookin ilomielin, ettei sitä ole pakko ottaa. Mielenkiintoista on myös, että säilykepurkki on käyttökelvoton tai pilaantunut, jos siinä on pieni lommo.
Ja ne kakarat tosiaan seisovat siellä kärryjen sisälläkin. Muksuille ei kyllä opeteta tänä päivänä mitään käytöstapoja. Hyväkäytöksinen lapsi tuntuu olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. Itse asiassa, olin joskus positiivisesti yllättynyt, kun yhden ässäläisen "inhokkini" jälkikasvu käyttäytyi kautta aikojen kassallani käyneistä lapsosista parhaiten. Täysin käsittämätöntä, että lapset pyysivät ensin luvan ottaa karkkipussinsa hihnalta, sitten vielä kiittivät ja olivat muutenkin nätisti.
Yks mun "suosikkilausahduksista" on: "Se onkin sitten ilmainen", jos se kone nyt ei sitä viivakoodia satu lukemaan! Tai sitten, kun sanoo "ole hyvä", niin kiitoksen sijaan kuulee "olenkin". Näitähän riittää...