Eipä uudenvuodenaatto ole jaksanut viime vuosina kiinnostaa muilta osin, kuin että silloin on päässyt istumaan kaverien perheiden kanssa mukavaa iltaa. Tällaisiin kun ei ole montaa kertaa vuodessa saumaa.
Tänä vuodenvaihteena oli sitten tarkoitus istua iltaa meillä ja aikomukseni oli laittaa pöytä sopivan koreaksi. Ei nyt mitään ihmeitä, mutta hyviä herkkuja nelihenkisen perheen viikon ruokalaskun hinnalla, ja pääsin siinä ohessa pitkästä aikaa toteuttamaan itseäni kokkailuhommissakin. Odotuksissa oikein kiva ilta siis.
Vaan kuinka sattuikaan, että eilen alkoi itsellä ja toisella naperolla ilmaveivit mahassa. Monella myrkyllä sinkittyä teräsvatsaa ei niin vain tyrmätä ja pikkujannukin vaikutti toipuneen pikku varpusparvistaan aamuun mennessä. Kaikki hyvin ja kattaukset kuntoon, kunnes ensin vaimo heitti laatat, sitten jo tervehtyneeksi luulemani veijari paskoi vellit kahdesti ja tapiksi kaksosveljensä kuorrutti omansa ja minun vaatekertani parin päivän otannalla. Tästä on sittemmin jatkettu oksentamalla pilalle yksi sohva, kaksi mattoa, yhteensä kuusi vaatekertaa ja kasa muuta erinäistä irtainta. Ihan helvetin kiva ilta siis ja yö vielä edessä. Ainoana toistaiseksi terveenä taidan jättää nukkumisen väliin.
Eihän tämä mitään kokematonta lapsiperheissä ole, mutta vituttaa vaan kohtuullisesti, että a) kiva ilta jäi väliin, b) kaapissa on helvetillinen määrä valmista herkkuruokaa, jota ei saa pirullakaan syötyä oman paskatautisen perheen voimin, c) oksennusta on joka ikisessä paikassa, mukaanlukien päällä olevat vaatteet ja d) nukkua ei varmasti tarvitse tulevanakaan yönä (onneksi tätä on harjoteltu jo reilut 1,5 vuotta, ei tunnu niin missään...).
Edit, olin pienen hiljaisen hetken äärellä unohtaa: e) ulkona paukkuu niin saatanasti, että hyväuniset mukulat heräävät siihen koko ajan. Tuskin maltan odottaa puoltayötä.