Ei, en ole kuollut vitutukseen, olen vain muuttanut.
Vitutuksen osalta kuitenkaan mikään muu ei olekaan muuttunut, kuin osoite. Asun kylmässä ja vetoisessä kämpässä, mikä on täynnä hämähäkkejä. Teen työtä, mistä en pidä (ja sitäkin teen kesällä niin paljon, ettei vapaa-aikaa jää paljoa paskaakaan). Tietokone ei toimi, dvd ei toimi, pakastin ei toimi. Unirytmi on loman jäljiltä täysin sekaisin. Tänään on iltavuoro ja huomenna pitäisi olla töissä taas klo 6 aamulla. Käsi särkee ja jalka on edelleen musta (onneksi sataa, niin ei tarvitse hillua kesämekoissa). Mun elämä on ankeaa ja säälittävää; kaiken kertoo kai se, että kaipaan kouluun. Ja miestä ei näy, ei kuulu. Saatana. Voisiko joku ampua mut?