Valitsen ripulin. Oksentaminen on omasta mielestä suurin pirtein kauheinta mitä vaan voi olla. Mielummin istun koko päivän perse ruvella pöntöllä kuin oksentelen. Se oksentamisen tunne vaan... en pysty edes sitä sanoiksi pukemaan. Ihan hirveätä. Sen jälkeen maistuu suussa pitkän aikaa paska ja kaiken ponnistelun jälkeen vatsalihakset kipeinä ja muutenkin heikko olo niin kyllä ripuli vie tän skaban 103-0.
Kyllä oksun heittäminen eli norjan puhuminen nyt aina raastavan ripulin voittaa. Oksennus sujuu rutiinilla kun se on tullakseen. Ei se nyt mitään leppoisaa ajanvietettä ole, mutta minulle ainakin on suht tavanomaista oksentaa esimerkiksi kovassa migreenissä tai kovassa flunssassa, kun limaa kertyy vellomaan nieluun. Samoin jos tulee syötyä jotain epäsopivaa ja olo on paha. Oksennus helpottaa oloa.
Silloin oksennus on vähän ikävää kun se toistuu vaikkapa 10-12 kertaa yössä kuten minulle käy kunnon krapulassa. Useamman laatoituksen jälkeen vatsan happonesteet jo korventavat suuta ja nielua siihen malliin, että toimitus on tuskaista, vaikka yrittäisi juoda vettä välissä sen takia, ettei purjoa eli päästä värillistä haukotusta pelkkien mahahappojen voimin. Tässä vaiheessa myös vatsalihakset kramppaavat ja tuskanhiki noruu, kun makaa vessan lattialla puolet yöstä.
Tämä onkin yksi olennainen syy siihen, miksi en mitään kaatokänni-sikahumalaa nykyisin viitsi juodakaan, kevyempi humaltuminen ja seitinohut riittää silloin kun sellaisen paikka on.
Ripuli, siis kunnon ripuli, ei mikään normatiivinen ruikulipaska kana-aterian jälkeen, sen sijaan raastaa suolistoa kuin riivinrauta, ja jossain vaiheessa se verisilmäkin purskahtaa ja perseestä saa pyyhkiessä kuivata verinoroja, samalla kun ripulointi sattuu turkasen tavalla.
Usein nämä toki liittyvät jänninä komboina toisiinsa, mielellään tilanteessa jossa ripulipaskaoksennus sattuu mahdollisimman huonoon aikaan. Viimeksi oli tämäntapainen totaalityhjennys kun olin viime pääsiäisenä lomalla Roomassa. Muutaman päivän lomasta meni 30h yksinään hotellihuoneessa paskoessa ja oksentaessa, toki samalla nousi kuumekin silkasta ponnistuksesta. Eipä ollut osunut kännykän laturin adapteriakaan mukaan, joten kännykin oli tiltissä ja seurana vain omat kuumeiset ajatukset sekä hotellihuoneen valkeat seinät. Painoa tuli pudotettua näppäränä kevätdieettinä vajaat viisi kiloa reilussa vuorokaudessa, mikä tarkoittaa minun tapauksessani noin 7-8% koko painostani. Silloin olisi ollut myös vitutusketjuun asiaa.
Oi, Rooman yöt ja hygieeninen lasagne!