Tämä vitutus sopisi myös ex-naisasiakeskusteluun, mikäli sellainen täältä löytyisi. Mutta ennen kaikkea vitutusketjuun. Tässä on erosta kulunut 2,5 vuotta ja edelleen roikkuu riippakivi kiinni. Kuten niin monet muut, menin erehdyksissäni ostamaan vuosia sitten talon tuon riippakiven kanssa. Pankissa kumpikin rakastavainen sai nimensä talon papereihin.
Pari vuotta myöhemmin tuli ero. Emäntä lähti ja sovittiin, että hän luopuu osuudestaan ilman mitään vaatimuksia. Eipä tuossa nyt mitään epäselvyyksiä pitänyt ollakaan, olen alusta saakka maksanut jokaisen lyhennyserän. Jonkin aikaa se ensin sai välteltyä kaupan tekemistä, ja sen jälkeen vasta helvetti pääsi irti. Vaatii "omaa osuuttaan". Kaverillisesti pyysi summaa X siitä, että luopuu omistusosuudestaan. Kun en tuohon suostunut, tuli sama vaatimus jo juristilta.
Tähän vastasin kirjallisesti, ja seurasi hiljaisuus. Nyt tarkistin parin kuukauden jälkeen tilanteen, ja eihän se ole edennyt mihinkään. "Juristini on ollut kiireinen ja sairaslomalla". Ja uutta "tarjousta" on kyllä laittamassa postiin.
Vaikea on keskittyä omaan elämään, kun joku roikkuu puntissa kiinni ja vaatii sitä sun tätä. PRKL. Olen konsultoinut kolmea lakimiestä, kukaan ei ole keksinyt, millä perusteella tuo ex-puolisoni voisi jotakin vaatimuksia esittää. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että tässä täytyy lähteä itsekin lakitoimistoon ja käräjille. Eli joudunko tässä nyt itse maksamaan siitä, että väännetään rautalangasta rahanhimoiselle, ettei tämä ole oikeutettu mihinkään?!
Tässä tilanteessa korroooostan, että avioliittolaki ei häntä pelasta. Siihen en onnekseni sortunut...