En tiedä onko tämä vitutusta vai vain jotain avuttomuuden tunnetta mutta lyödään tänne. Vajaa nelivuotiaalla pikkulikallani on jo hetken ollut aamut vaikeita. Kiukuttaa ja jalat ovat kipeänä, niin kipeänä ettei kävely ensimmäiseen tuntiin onnistu. Viime perjantaina sitten herätessä polvi ja oikeastaan koko jalka oli turvonnut hillittömäksi eikä suoristunut ollenkaan. Nyt sitten toissapäivänä oltiin päivä keskussairaalassa, jossa likka nukutettiin ja tuikittiin kortisonia polveen ja nilkkaan. Samalla diagnoosiksi vahvistui lasten reuma. Onneksi lääkityksellä ja nopealla hoidon aloituksella ennuste on hyvä. Silti vituttaa pienen puolesta kaikki verikokeet ja pahat olot, jota lääkkeestä seuraa.
Ja kirsikkana kakun päälle samana päivänä ekaluokkaisella pojalla oli lääkärintarkastus koululla ja sieltä päätöksenä lastenpolille kunnon tutkimuksiin neurologineen sun muineen. Pienestä asti poika on ollut normia vikkelämpi ja vilkkaampi tapaus kunnon tempperamentilla. Jo aiemmin on arveltu ylivilkkautta/adhd:ta mutta aina jätetty asia kytemään ja "katsotaan"-tuomioon, kun kundi on kuitenkin pärjännyt kerhoissa ja koulussakin. Oppinut lukemiset, laskemiset sun muut jopa normia paremmin ja aiemmin, vaikeuksia vain olla hiljaa paikallaan kauan ja odottaa omaa vuoroaan. Lisäksi hermo palaa tosi nopeasti ja voimalla, jos hommat ei sujukaan oman mielen mukaan. Tämä tutkimushommelihan on tosi hyvä juttu, jotta saadaan pojalle apua ja elämää helpommaksi.
Avuttomuus tulee, kun tuntuu ettei noille mitään voi muuta kuin yrittää helpottaa muksujen oloa ja parantaa mieltä. Tuntuu, että enemmän pitäisi pystyä tekemään. Vitutus taas kumpuaa siitä, että ei tuollaisia toivoisi kenellekään lapselle, saati omilleen. Lisäksi vituttaa kuunnella kaverin uikutusta kun on niin rankkaa olla välillä muutama hetki omien lasten kanssa duunien jälkeen. Hänen muksut ovat terveitä, rauhallisia ja omaan silmään "helppoja" ja hän on niiden kanssa todella vähän, lähinnä silloin kun lasten äiti käy kaupoilla tai harvoin baarissa. Toki tilannettaan en voi kokonaan tietää mutta vituttaapa silti tuommoinen mielestäni turha valitus. Nih, vittu.