Vitutusketju

[scholl]

Jokakeväinen vitutus, luokkaretket. Ennenkin avautunut tästä mutta edelleen ihmettelen että mikähän vitun logiikka siinä on tunkeutua nimenomaan ruuhkabusseihin parinkymmenen kersan kanssa, tällä viikolla joka aamu ollut bussi kattoa myöden täynnä rääkyviä kakaroita. Eikö sen lauman kanssa nyt voisi venata edes kymmeneen että olisi pikkasen väljempää joukkoliikenteessä, luulisi sen katraan valvominenkin olevan vähän helpompaa.

Odota kunnes täytät 18v, niin sitten sinun ei tarvitse enää matkustaa bussilla. Se on juuri nuoruuden haittapuolia tuo joukkoliikenne.

 

[Nume]

Hikka ollut kohta 6 tuntia lähes putkeen, voi perkele repeää perse tämän kanssa.

 

[Murmeli]

Hikka ollut kohta 6 tuntia lähes putkeen, voi perkele repeää perse tämän kanssa.

Böö!

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Hikka ollut kohta 6 tuntia..

Luin lainatun:"Hilkka tullut kohta 6 tuntia!". Kävi mielessä, että Nume on joko panomiestä mallia a) Hilkka tulee kuudetta tuntiaan käsittelyssä, tai b) Hilkka on tuon a:n jälkeistä pusertanut jo kuudetta tuntia. Molemmat toki vitutusketjun kamaa, ei siinä.

Nyt just ei vituta mikään muu kuin elämäntilanne. Duunia on ja ei ole, joten mitään vuotta pidemmälle ulottuvaa suunnitelmaa ei ole saatavilla: tässä kaupungissa. Vituttaa jo valmiiksi jos joudun sinne identiteettien jätekaiv... sulatusuuniin eli Helsinkiin.

 

[pettter]

Paniikkihäiriö. Täysin puskista iski. Kolme viikkoa oli ollut pyörryttävä olo kunnes hoksasin. Yksi lääkäri kyllä sitä jo aiemminkin epäili, mutta mä en uskonut.

 

[Helmi]

Nyt vituttaa niin paljon ettei veri kierrä. Syynä muutamat ääliöt tuolla maajoukkue-osiossa kundit bongaa netistä Seuralehden otsikon ja sen perusteella kertovat että VP on surkea ruikuttaja jne, jne..

Olen muutaman kerran jutellut Villen kanssa ja uskoisin että hän on ihan viimeinen ihminen joka lähtisi julkisesti valittamaan joukkuevalinnoista. JA se ettei halunnut antaa lentokentällä haastattelua ei tee kenestäkään 'ruikuttajakusipäätä'.
Kuin vaikea on joidenkin ymmärtää että tätä nykyistä menestystä maajoukkeessa ei olisi ilman näitä meidän legendoja. Vitun ääliöt.

Miten tältä palstalta saa itsensä pois, eli laitanko modeille viestiä että poistakaa mun tunnukset vai kuinka?

 

[Evil]

Paniikkihäiriö. Täysin puskista iski. Kolme viikkoa oli ollut pyörryttävä olo kunnes hoksasin. Yksi lääkäri kyllä sitä jo aiemminkin epäili, mutta mä en uskonut.

Höpö höpö, ei sellaista olekaan. Tai jos on, se on nörttien tauti.

 

[-FNM-]

Miten tältä palstalta saa itsensä pois, eli laitanko modeille viestiä että poistakaa mun tunnukset vai kuinka?

No, jos kuvailemasi asian kokee poistumisen arvoiseksi, niin noin tuo taitaa onnistua.

 

[Helmi]

No, jos kuvailemasi asian kokee poistumisen arvoiseksi, niin noin tuo taitaa onnistua.

No, oikeesti vituttaa lätkäpalstalla olevat tyypit jotka ei ymmärrä jääkiekosta mitään. Ja sekin että ihmiset ei tunne eikä kunnioita historiaa, jääkiekon tai muutakaan. Lukevat vaan jotain nettijuoruja..yök!

Kylläpäs vieläkin vituttaa, sait sinäkin ihan syyttä vuodatusta niskaasi ;)
Kiitos kuitenkin neuvosta.

 

[pettter]

Höpö höpö, ei sellaista olekaan. Tai jos on, se on nörttien tauti.

Mä en ennen edes tiennyt, että näinkin voi käydä. Aivan yllättäen tuli. Yksin olin kotona ja telkkaria katselin kun ensimmäistä kertaa iski.

 

[d2uce]

Mä en ennen edes tiennyt, että näinkin voi käydä. Aivan yllättäen tuli. Yksin olin kotona ja telkkaria katselin kun ensimmäistä kertaa iski.

Eikö noi mielialahäiriöt sun muut oo jotain teinien muotijuttuja?

 

[-FNM-]

Kylläpäs vieläkin vituttaa, sait sinäkin ihan syyttä vuodatusta niskaasi ;)
Kiitos kuitenkin neuvosta.

En minä mitään koe saaneeni niskaani. Kannattaa muuten jättää tuo Maajoukkue-osio vähälle lukemiselle, jos haluaa ilman normaalia isompaa jatkoaika-vitutusta selvitä.

 

[Helmi]

Kannattaa muuten jättää tuo Maajoukkue-osio vähälle lukemiselle, jos haluaa ilman normaalia isompaa jatkoaika-vitutusta selvitä.

Tämä on kyllä niin totta. Toisaalta mua kyllä vituttaa varmasti eniten että ns hyvät kirjoittajatkin on vaipuneet samaan turhan lässytykseen mitä tämä palsta on nykyään täynnä.
Mutta joo, ehkä tää kaikki johtuu siitä että on tullu luettua liikaa taas tätä palstaa, tauko on varmaan paikallaan.

 

[pettter]

Eikö noi mielialahäiriöt sun muut oo jotain teinien muotijuttuja?

Noh. Harvemmin vissiinkin vielä teini-iässä iskee.

Tää voi iskeä teihinkin minä päivänä tahansa ja missä tahansa.

 

[-Niks-]

Noh. Harvemmin vissiinkin vielä teini-iässä iskee.

Tää voi iskeä teihinkin minä päivänä tahansa ja missä tahansa.

Juu ei ole leikin asia jos tuollainen vaivaa, hyvällä kaverilla on vieläkin iso mysteeri että mistä johtuu nämä pyörtymiset/pyörryttävät olot. Iskee yllättäen oli tilanne mikä tahansa. Kaikki on tutkittu eikä pitäisi olla mitään vakavaa ainakaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Eikö noi mielialahäiriöt sun muut oo jotain teinien muotijuttuja?

En tunne paniikkihäiriötä yksityiskohtaisesti, mutta kyseessä voi olla aika lamaannuttava juttu. Pari henkilöä tunnen joilla on tällaisia piirteitä. Voin kuvitella ettei ole leikin asia jos tällainen iskee.

Tosin tunnen sellaisiakin ihmisiä joilla on taipumus löytää itsestään kaikennäköisiä mentaalioireita. Osa hakee tuolla verukkeella saikkua, osa huomiota, osa on muuten vaan luulosairaita kun lukevat liikaa naistenlehtiä. Irvokasta touhua, kun niitäkin on aika tavalla joilla on ihan todellisia mt-ongelmia. Syö muutenkin niukkoja mt-hoidon resursseja.

 

[ms.qvist]

En tunne paniikkihäiriötä yksityiskohtaisesti, mutta kyseessä voi olla aika lamaannuttava juttu. Pari henkilöä tunnen joilla on tällaisia piirteitä. Voin kuvitella ettei ole leikin asia jos tällainen iskee.

Pahimmillaan paniikkihäiriönen ihminen elää sairautensa vakavaa vaihetta jopa 24h/vrk. Tämä tila estää kaikenmoisen normaalin toiminnan ja ihminen saattaa lukittua täysin kotiinsa, koska ei voi tai uskalla mennä ulos, koska pelkää pyörtymistä tai muuta paniikkikohtaukseen/-häiriöön liittyvää vakavaa oiretta.

Muuten olen hiukan samaa mieltä kannasi, että mt-sairauksista on tehty monella tapaa "muotisairauksia" ja ihmiset tulkitsevat tavallisetkin mielialan heilahtelut vakavaksi sairaudeksi vaikka kyseessä on aiva arkinen asia. Jokaisella meistä mieliala toisinaan heilahtelee onnellisuudesta surullisuuteen, mutta sairaudesta voidaan minusta puhua vasta sitten kun tila on elämää rajoittava tai muuten kehittyy hyvin suureksi ongelmaksi ihmiselle. Tällöin oikea paikka on terapia ja erikoislääkärin kanssa keskustelu mahdollisesta lääkityksestä, jos sille siis on tarvetta. Monelle paniikkihäiriöiselle riittää varalle tavanomainen rauhoittava lääkitys, mutta kun en kauhean tarkkaan tunne paniikkihäiriöisten lääkitystä, en lähde arvelemaan kuuluuko mahdolliseen lääkepalettiin muita lääkkeitä. Lähemmin minulle ovat tuttuja omat sairauteni, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö.

vlad.

 

[Uleåborgir]

Tosin tunnen sellaisiakin ihmisiä joilla on taipumus löytää itsestään kaikennäköisiä mentaalioireita. Osa hakee tuolla verukkeella saikkua, osa huomiota, osa on muuten vaan luulosairaita kun lukevat liikaa naistenlehtiä. Irvokasta touhua, kun niitäkin on aika tavalla joilla on ihan todellisia mt-ongelmia. Syö muutenkin niukkoja mt-hoidon resursseja.

Kelan tukemiin terapioihin ajautuu väkeä, joista on "ihan kivaakin silleen käydä terapiassa tutkiin niinku itteensä". Vähäväkiset ihmiset, jotka ovat raunioina kodeissaan, eivät kykene sielullisen lamautumisen vuoksi hakeutumaan edes sosiaaliluukulle, eikä heitä haeta henkisen vaivan vuoksi kotoa, kuten sellaista, joka sanoo, että ottaa pumpusta. Psyyke kuitenkin on moottori, joka liikuttelee kehoa. He joutuvat loputtomiin vaikeuksiin taloudellisesti, mikä on omiaan lisäämään tuskaa ja lamautuneisuutta todella sairailla ihmisillä, joiden tulisi päästä hoitoon välittömästi. Jopa toimintaan hyvin kykenevälle ihmiselle on julkiseen mieleterveyshoitoon pääseminen niin sanotusti haastavaa.

Onkin olemassa hiljainen hyväksyntä sille, että etenkin masentuneet yksinäiset vanhukset päättelevät päiviään omakätisesti omassa rauhassa. Heidän asiansa on yhteiskunnan kaapin alla siinä missä sen päällä ovat nuorehkot ja hyvin toimeentulevat. Ihmisarvo ei yksinkertaisesti ole sama eri taloudellisista lähtökohdista tuleville.

 

[Ziggy]

Täytyy tulla tänne avautumaan kun en muutakaan ketjua äkkiseltään löytänyt.
Nykyinen työ tai työnantaja on alkanut vituttamaan suuresti. Siirryin vajaa vuosi sitten uuteen firmaan yritysfuusion seurauksena. On kyllä niin helvetin byrokraattinen saksalainen pulju, että välillä tuntuu ettei missään touhussa ole mitään järkeä. 90% työajasta menee sisäiseen raportointiin ja firman sisäisten sakkojen välttelemiseen, loppu 10% ehtii tekemään ihan jopa "oikeita töitä".

Jonkin aikaa sitten kilpailevasta firmasta otettiin yhteyttä ja tarjottiin suunnilleen vastaavaa hommaa. Kävin sit luonnollisesti keskustelemassa asiasta tarkemmin, tiesin että heillä on kova tarve saada osaavaa työvoimaa ja firman uusi TJ on tuttu henkilö työasioiden kautta. Laitoin sit hieman yliammutun palkkatoiveen pöytään sekä vaadin täydet lomat ym.
Yllättäen suostuivat ja olisivat kirjoittaneet työsopimuksen vaikka siltä istumalta. Pyysin sit kuitenkin vielä muutaman päivän aikaa harkita asiaa.

Menin tietenkin heti ilmoittamaan nykyiselle pomolle että sain sen verran hyvän tarjouksen muualta, että eiköhän minun ole aika katsella uusia haasteita ja ottaa lopputili. Yllättäen nykyisessä firmassa kysyttiin heti että millä rahalla olisin edelleen jäämässä, eli paljonko kilpailijalta tarjottiin. Luonnollisesti siinä vaiheessa pistin hieman omaa lisää päälle, koska tiesin ettei tuolla nuukassa saksalaisfirmassa tulla ikinä niin hyvin maksamaan. Pomo kuitenkin pyysi odottamaan vielä hetken ennen kuin teen lopullista päätöstä. Seuraavana päivänä ilmoitti että kyllä he ovat valmiin maksamaan saman ja laittoivat vielä hieman lisää päälle.
Ilmoitin sit toiseen paikkaan että nyt kävi näin, halua olisi ollut vaihtaa työpaikkaa, mutta väkisin täällä minut edelleen halutaan pitää ja lupauduin vielä jäämään, ymmärsivät kyllä asian ja pyysivät heti ottamaan yhteyttä jos siltä alkaa tuntumaan. Viikon päästä vielä eräs toinen henkilö sieltä soitteli uudelleen, joka on joskus toiminut mun esimiehenä, ja kyseli että olenko nyt kuitenkin ihan varma etten ole heille tulossa ja palkkaakin voitaisiin vielä katsoa uudelleen.. :)

Jatkoin kuitenkin nykyisessä firmassa ja ajattelin että eiköhän näinkin reippaalla palkankorotuksella se työmotivaatio taas jostain löydy, ja löytyikin hetkeksi.
Nyt on taas viime viikkoina alkanut vituttaan niin paljon ettei taida olla mitään muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa firmaa tai ihan vaikka koko alaa.
Onneksi kesälomaan ei enää ole pitkä aika, mutta jos vielä senkin jälkeen motivaatio on yhtä matalalla niin sit kyllä pitää tehdä jotain ratkaisuja.
Ei tässä mitään järkeä ole että sama vitutus on päivästä toiseen, ja tuntuu ettei saa tai edes halua enää saada töissä mitään aikaiseksi.

 

[pettter]

Mulla oli vajaa kuukausi sitten kaksi sellaista "kohtausta", joista ensimmäinen kesti nelisen tuntia ja toinen seitsemän. Noiden välissä oli yksi täysin normaali päivä. Tuon toisen kohtauksen jälkeen olin viikon pökkyrässä. Sitten oli viikon ajan täysin normaali olo, kunnes taas tuli viikoksi pökkyrä olo. Ei siinä tilassa ihminen ole esimerkiksi työkykyinen, vaikka se "kohtaus" ei varsinaisesti ole edes päällä. Nyt sitten oireet hieman muuttuivat ja paniikkihäiriöksi tunnistin. Lääkäri kanssa totesi saman.

Kaikki sai alkuunsa kun kotona sydän löi sellaisen "tuplalyönnin", jonka jälkeen alkoi pyörryttämään tosi kovasti. Tuntui siltä, että henki lähtee. Ja oli siinä myös muita oireita. "Sydänkohtauksenkin" takia menin kerran sairaalaan, mutta ei mitään...

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jatkoin kuitenkin nykyisessä firmassa ja ajattelin että eiköhän näinkin reippaalla palkankorotuksella se työmotivaatio taas jostain löydy, ja löytyikin hetkeksi.
Nyt on taas viime viikkoina alkanut vituttaan niin paljon ettei taida olla mitään muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa firmaa tai ihan vaikka koko alaa.
Onneksi kesälomaan ei enää ole pitkä aika, mutta jos vielä senkin jälkeen motivaatio on yhtä matalalla niin sit kyllä pitää tehdä jotain ratkaisuja.
Ei tässä mitään järkeä ole että sama vitutus on päivästä toiseen, ja tuntuu ettei saa tai edes halua enää saada töissä mitään aikaiseksi.

Erisuuruisten palkankorotusten motivoivan vaikutuksen kestoa on työpsykologiassa tutkittu paljon, vastaavasti kuin muidenkin motivaatiotekijöiden vaikutusta. Yleensä isokin palkankorotus lämmittää "viikkoja tai korkeintaan muutaman kuukauden". Aika nopeasti mahdolliset työhyvinvoinnin haittatekijät nousevat entiseen malliin esille, jos ainoa muuttunut tekijä on palkan määrä.

Jos duuni vituttaa, niin en usko että isokaan liksa auttaisi itseäni näkemään vitutusta suotuisammassa valossa. Isolla fyrkalla voi sietää ikävää työtä tai työpaikkaa hetken pidempään, mutta jossakin vaiheessa mitta tulee kuitenkin täyteen.

 

[passenger]

...

Muuten olen hiukan samaa mieltä kannasi, että mt-sairauksista on tehty monella tapaa "muotisairauksia" ja ihmiset tulkitsevat tavallisetkin mielialan heilahtelut vakavaksi sairaudeksi vaikka kyseessä on aiva arkinen asia. Jokaisella meistä mieliala toisinaan heilahtelee onnellisuudesta surullisuuteen, mutta sairaudesta voidaan minusta puhua vasta sitten kun tila on elämää rajoittava tai muuten kehittyy hyvin suureksi ongelmaksi ihmiselle. Tällöin oikea paikka on terapia ja erikoislääkärin kanssa keskustelu mahdollisesta lääkityksestä, jos sille siis on tarvetta. Monelle paniikkihäiriöiselle riittää varalle tavanomainen rauhoittava lääkitys, mutta kun en kauhean tarkkaan tunne paniikkihäiriöisten lääkitystä, en lähde arvelemaan kuuluuko mahdolliseen lääkepalettiin muita lääkkeitä. Lähemmin minulle ovat tuttuja omat sairauteni, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö.

vlad.

Tämä muotisairastaminen on täysin totta, olen työskennellyt jonkin verran esim. lastensuojelun eri hommissa ja sielläkin olen törmännyt tähän, että varsinkin nuorilla tytöillä on muotia sairastaa, erilaisilla diagnooseilla "kilpaillaan" ja pidetään siistinä osastojaksoja jne. Tämän "sairastamisen" taakse on myös helppo vetäytyä, kun pitäisi ottaa vastuuta jostain tekemisestä niin silloin käydään hakemassa lääkäriltä sairaslomalappu, masentaa tms. Ja toisaalta kuten U-borgir totesi, monet vakavasti sairaat eivät kykene kotoaan hakemaan apua ollenkaan. Valitettavaa, mutta totta. Niin mt-ongelmissa kuin sosiaalipalveluissa muutenkin menee aivan käsittämätön määrä resursseja hukkaan näiden ongelmien takia. "Asiakkaille" ei kuitenkaan ilmeisesti osata kertoa, että sairaus ei ole todellinen, vaan silitellään päitä, päästään itsekin helpommalla määräämällä saikkua ja pillereitä.

 

[Uleåborgir]

Kaikki sai alkuunsa kun kotona sydän löi sellaisen "tuplalyönnin", jonka jälkeen alkoi pyörryttämään tosi kovasti. Tuntui siltä, että henki lähtee. Ja oli siinä myös muita oireita. "Sydänkohtauksenkin" takia menin kerran sairaalaan, mutta ei mitään...

Kuulostaa harmittomalta lisälyönniltä, mutta silläkin kyllä ymmärrettävästi saa paniikkikohtauksen, jos vaiva on ennalta tuntematon. Sydän jättää yhden lyönnin välistä, jolloin sydän täyttyy verellä. Tämä on sinänsä harmitonta. Seuraavat lyönnit tulevat nopeassa tahdissa ja ärjäyttävät ison verimäärän liikkeelle. Tämä tuntuu muljahdukselta, kuin sydän hyppäisi kurkkuun. Pyörryttäminen johtuu tässä tapauksessa yleensä hyperventilaatiosta, koska ihminen tulee hengittäneeksi liikaa säikähtäessään. Hyperventilaatio tuntuu muun muassa käsien puutumisena, mikä tietenkin tuntuu vielä enemmän sydänkohtaukselta ja välittömältä vaineeseen vaipumiselta. Kuolemanpelko on tehokas vääntövoima paniikkikohtauksessa.

Sydän kannattaa tietenkin tutkituttaa kunnolla, eikä luottaa meikäläisen spekulaatioon.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kaikki sai alkuunsa kun kotona sydän löi sellaisen "tuplalyönnin", jonka jälkeen alkoi pyörryttämään tosi kovasti. Tuntui siltä, että henki lähtee. Ja oli siinä myös muita oireita. "Sydänkohtauksenkin" takia menin kerran sairaalaan, mutta ei mitään...

Sanoit että tuli täysin puskista, mutta onko mitään epäilystä mikä tai mitkä asiat kohdallasi ovat voineet laukaista paniikkihäiriön?

On puhuttu mm. sellaista että perintötekijät plus määrätynlainen ruokavalio (joidenkin hivenaineiden vähäinen saanti) ovat sairastumisen riskiä kohottavia asioita.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kaikki sai alkuunsa kun kotona sydän löi sellaisen "tuplalyönnin", jonka jälkeen alkoi pyörryttämään tosi kovasti. Tuntui siltä, että henki lähtee. Ja oli siinä myös muita oireita. "Sydänkohtauksenkin" takia menin kerran sairaalaan, mutta ei mitään...

Ei kait vain tuntunut että sydän heittää volttia unohdettuaan lyönnin ja sitten mätkäiseekin koko rahan edestä? Näitä sitten tuli muutamia? Mikäli näin niin ei syytä huoleen, sillä vastahan tuo lääkäri kehui noiden olevan ihan normaaleja muistutuksia väsymyksestä, stressistä, huonosta ruokavaliosta tai muuten vain epäterveellisistä elämäntavoista. Nimimerkillä piti se sitten päivystyksessä käydä todentamassa.

Vitutti.