choose_life
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- -
Urheilujournalismissa tehdään muutenkin aina reppanoista sankareita nostalgian pateettinen kyynel silmäkulmassa. Joku voi olla hyvä lätkässä, mäkihypyssä tai hiihdossa, mutta tämä joku voi silti olla ihmisenä täysi paska ja henkisesti keskenkasvuinen, itsetuntohäiriöitään ongelmakäyttäytymiseen ja alkoholismiin purkava surkimus. Vituttaa moinen ylimääräinen glooria. Urheilusaavutukset urheilusaavutuksina - hattua nostan jokaiselle Suomen mestarille, maailmanmestarille tai olympiavoittajalle - mutta eivät ne silti tee paskiaisista pyhimyksiä tai marttyyreita. Eikä itsensä hengiltä ryyppäävä ex-atleetti ole mikään miesten mies tai vähän kuppia kallisteleva äijien äijä vaan alkoholisti, joka pitäisi pistää hoitoon sen sijaan, että aina on kapakassa joku tuoppia tarjoamassa ex-sankarille.
Jep, samasta aiheesta olen joskus rähissyt täällä JA:ssa(kin). Tämä ei tarkoita, ettei saisi tehdä virheitä, töpeksiä joskus, vetää överiksi tai ettei voisi tuntea myötätuntoa, kun tyypillä kaikki hajoaa käsiin jne. - mutta on se nyt saatana jos aikuisia miehiä (miehiä ne lähes aina ovat) saa ottamaan mitään vitun vastuuta omista tekemisistään sen kummemmin ammattilaisuran aikansa kuin sen jälkeen. Eivätkä nämä päihderiippuvaisten perseilijöiden kouluttamattomat hangaround-fanipojat paapomisteksteillään ainakaan edistä sitä vastuunottoa, menneiden tai tulevien ongelmatapausten osalta.