Kihaus, oletko sinä minä? Aivan samanlaiset oireet kuin minullakin. Koskaan en ole loppujen lopuksi epäonnistunut pahemmin missään, päinvastoin tuntuu että arvostusta ja kiitosta tulee kaikesta mitä teen. Uudet tilanteet ja pienetkin asiat saattavat vain jännittää niin kamalasti. Stressinhän näkee sitten pöntön seinämiltä, tosin tässä tapauksessa mitä hajanaisempi pisteparvi, sitä suurempi korrelaatio.
On täällä muitakin herkkävatsaisia, uudet tilanteet kuten uusi työpaikka, toimipiste yms. jännittävät monesti. Reagoin useasti stressitilanteisiin ja vastaaviin vatsallani, ts. paska lentää varpusparvena. Lisäksi epämieluisat ja ongelmalliset hommat sekoittavat mahan.
Esimerkiksi yhden kesän olin nuorempana harjoittelijana firmassa, jonka toimintaa pidin vastenmielisenä kusetuksena ja jonka toimitusjohtajan lupauksiin ja puheisiin ei voinut juurikaan luottaa. Lisäksi työtehtäviini sälytettiin tehtäviä, jotka olivat ihan muuta kuin mitä minun piti ns. harjoitella ja mitä alaa opiskelin. Jouduin käytännössä puhelinmyyjäksi soittelemaan kontakteille ja tarjoamaan näille tuotteita, joihin en itse yhtään uskonut ja joita pidin kusetuksena. Lisäksi nämä soittokohteeni edustivat entistä (ja nykyistä) alaani, eli tunsin samalla likaavani omaa pesääni ja vanhaa alaani.
Minulla oli koko tuon kesän (3kk pesti) ajan pakki sekaisin lähes päivittäin, joka päivä sai mennä vääntämään semi-kiinteää paskaa työpaikan vessaan. Tilanne rauhoittui sitten jahka harjoitteluaika oli ohitse, mutta jos olisi tuolla pitänyt olla töissä pidempään, niin siitä olisi varmaan kehittynyt joku anemia tai suolisto-ongelma. Vaikka kuinka sitä yritin ajatella, että kyllä tämä tästä ja että pahempiakin hommia varmaan voisi olla, niin elimistöni oli sitä mieltä alusta loppuun, että kyseinen homma on ahdistavaa ja firman touhu moraalisesti niin kyseenalaista, että se pistää kropankin sekaisin.
Ylipäätään monet muutokset ja tilanteet voivat pistää pakin sekaisin hetkellisesti. Se on lopulta aivan sama, vaikka miten psyykkaisi itseään ja miten monta kertaa tietyissä tilanteissa on ennenkin ollut. Esimerkiksi ulkomaille reissuun lähteminen pistää hetkellisesti mahan löysemmälle, vaikka reissu olisi miten odotettu ja suunniteltu tahansa. Ehkä kyse on osittain busseissa ja lentokoneissa pitkästä istumisestakin, mutta vatsaa vääntää silti aikansa. Eräs lähisukulaiseni taas kokee vastaavissa reissuunlähtötilanteissa fyysisesti kuvotusta ja usein oksentaa ennen matkaan lähtöä.
Monella artistilla on myös vastaavia oireita ennen joka keikkaa tai esitystä. Ramppikuumeeksihan sitä sanotaan. Taitaa itse asiassa olla poikkeuksellista, ettei mikään koskaan jännitä tai stressaa.