Olen 99-prosenttisen varma, että ystäväni (tai entinen ystäväni) varasti multa rahaa. Jätin aamulla 50 euron setelin sohvapöydälle avokkia varten. Aamupäivällä yhteinen ystävämme oli tullut kylään ja hänen lähdettyään oli lähtenyt setelikin. Mistään sitä ei löydy, eikä se varmaan ilmaankaan ole haihtunut. Kysyessäni asiasta ystävältäni, veti hän aivan järjettömät itkupultit, jotka menivät todella, todella paljon överiksi ja tämän jälkeen riensi välittömästi kertomaan asiasta yhteisille ystävillemme, että miten syytän häntä varkaaksi. En minäkään haluaisi tuohon uskoa, mutta olen aivan varma, että jätin setelin aamulla pöydälle, nyt sitä ei löydy koko asunnosta.
Halvalla lähti sekin kaveruus, vaikka mitäpä minä tuollaisella ihmisellä lähipiirissäni tekisinkään. Pari kertaa ennenkin meiltä on hävinnyt pikkutavaroita, kuten muijan meikkejä, tämän ystäväni (naispuolinen) vierailun jälkeen. En ole kuitenkaan tahtonut uskoa hänen epärehellisyyteensä. Nyt on kuitenkin pakko uskoa, ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta järkevää selitystä. Yhteisiä ystäviä on paljon, saa nyt nähdä, että minkä kannan kukin ottaa. Mä olen lähinnä pettynyt ja surullinen, vihainenkin. Rahasumma ei ole niin suuri, että se suuremmin vituttaisi, mutta tuolla lailla selkään puukottava "ystävä" vituttaa. On kaikenlaisia rosvoja, mutta kaverilta varastava kotirosvo on alinta kastia. Edelleen jotenkin toivon, että seteli jostain ilmestyisi, mutta koko kämppä on käännetty jo pariin kertaan ympäri jokaista neliösenttiä myöden.