Tepastelin aamupäivällä pankkiautomaatille. Fiilis oli viikset jäädyttävästä pakkasesta sekä vinkuvien eukkojen ja mölisevien kersojen pilaamista yöunista huolimatta kerrassaan lennokas ja riehaisa! Olihan kyseessä sentään tilipäivä, tuo paskasti palkattuja ja äärimmäisen masentavia akkojen töitä tekevän läskin kuukauden ainoa onnenpäivä!
Siinä sitten kilometrin pituista ostoslistaa toisella kädellä rutistaen ja iloisesti kuola suupielissä hihkuen painelin automaattikoneen numeronäppäimiä. Ai hurja, tiedä vaikka olisi peräti nelinumeroinen summa siellä odottelemassa ottajaansa! Setelirahaa ulos niin saatanasti ja kauppaan ostamaan kaikenlaista kivaa, kuten erilaisia hygieniatuotteita sekä ravitsevia ateriaterpeita! Niin ja tietty mainiota Delta Force 2 -yhtyettä lainaten myös "rasvaa, suolaa, alkoholijuomaa", onhan sentäs jääkiekkoilta ja kaikkea!
Jes!
Mitä vielä. Saldo oli yksinumeroinen ja desimaalit päälle.
Sai sillä kaupasta pussin makaronia ja purkin valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Toisen, hieman enemmän numeroita sisältävän tilin kortti ei luonnollisestikaan kulje koskaan mukana, sillä eihän sitä tiliä ikinä tarvitse käyttää, kun on ihan säännöllinen tilipäivä ja kaikkea.
Pari tuntia myöhemmin työmaalla. Palkkani maksamisesta vastaava mieshahmo ilmoittaa kyllä laittaneensa palkan maksuun lauantaina. Hetken kysyvän hiljaisuuden jälkeen ukko lisää, että "olisi sitten varmaan pitänyt laittaa maksuun jo perjantaina, mutta eiköhän se huomenna sinne ilmesty".
Noh, ei kai siinä, ilta sinne tai tänne.
Nyt sitten istun pahalta haisten sohvalla ja mutustelen makaronia.
