Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Heikosti tuottaville touhuille löytynee sopivia tiloja jostakin parhaiden keskustapaikkojen ulkopuolelta. Samoin kaikenlaiselle non profit / low profit -toiminnalle. Taajamissa kiinteistön omistajan pitäisi saada vuokralaiselta jonkinlaista markkinahintaa, jollaista karipeitsamosysteemit, kommaritouhut ja sekalaiset lennokkikerhot eivät kykene tietenkään maksamaan.Sarkasmista huolimatta, niin miksi pitäisi sopeutua? Sehän on tässä(kin) kohtaa samaa, kuin periksi antaminen mulkuille. Sopeutumisen takia kaiken maailman pepsodent-kokoomuslaiset saavat huseerata vapaasti ja samalla Jokelan kaltaiset mestat halutaan korvata töyhtöpäisten ja isolla rahalla pukeutuvien lacoste-miesten pillunvonkauspaikoiksi, joissa soi Kari Peitsamon sijaan milloin minkäkin vinolippiksen viimeisin räppäys. Eikö tässä olla sopeuduttu jo ihan riittävästi? Enää puuttuisi se, että jotkut vanhat kristilliset paarmat saisivat uudelleen perustetun Kerubinkin ajettua takaisin maan alle, jotta (Waffen S)S-ryhmän kamut saisivat siitäkin irtoavat rahat ja asiakkaat.
Joskus kauan sitten on voinut olla ihan balanssissa että puutalossa toimii kapakka jossakin keskustan hyvällä tontilla, mutta vuosikymmenten myötä tontin arvostus on kohonnut ihan eri tahtiin suhteessa siihen mitä kapakka tuottaa = kykenee maksamaan vuokraa kiinteistön omistajalle. Jos kapakkabisnes ei mahdollista pitkällä tähtäimellä alinta tuotto-odotusta, niin kiinteistön omistaja vetänee asiasta omat johtopäätöksensä.
Tällä en ottanut suoranaisesti kantaa Joensuun tapaukseen, mutta rahastahan näissä tapauksissa usein on kysymys.
Viime vuosikymmeninä on lakkautettu jumalaton määrä maaseudun syrjäkylien kansakouluja ja sittemmin ala-asteita. Minunkin entinen opinahjoni lakkautettiin noin 20 vuotta sitten. Tästä sikisikin mieleeni vanha vitutuksen aihe. Kyseisen syrjäkylän ihmiset olisivat nimittäin halunneet, että kunta olisi omalla kustannuksellaan kunnostanut paikan jonkinlaiseksi kyläläisten kokoontumispaikaksi koulutoiminnan päätyttyä. Addressiakin puuhailivat, mutta ei persaukinen kunta tuollaista ehdotusta voinut edes harkita. Kiinteistö myytiin yksityiselle ulkopaikakuntalaiselle ostajalle, jolle kylän väki sitten vittuili ja osoitti mieltään vuosikaudet, kun eivät saaneetkaan kunnan kustantamaa kahvistelupaikkaa ja ties mitä koulumuseota. Ehdotusta junailleista harva kai olisi halunnut itse osallistua toiminnan rahoittamiseen millään tavalla. Kuvastaa vaan sitä, kuinka heikoissa kantimissa talouslähtöinen ajattelu on ihmisillä. Rahaa vaaditaan sinne ynnä tänne, mutta ei ymmärretä ollenkaan että jollakin tapaa pitää saada bisnestä aikaiseksi, jotta on millä tehdä peliliikkeitä.