Mahtava päivä:
Ensin vaimo herättää ja kertomalla, että vettä tulee sisälle ulkoseinää pitkin. No minähän kiipeän katolle ja totean, että vuotokohta on juuri saunan ja WC:n yhteisen piipun kohdalla. On lämmönvaihtelut olleet sen verran kovat, että lumi on sulanut jäätynyt, sulanut, jäätynyt ja korkannut savupiipun pellin ja mennyt pellin alta sisään. Savupiiput pellitettiin uudelleen 3 vuotta sitten. Minäpä sitten lapioin lumet piipun ympäriltä ja kuumailmapuhaltimella sulattelin jäitä ja lopulta sorkkaraudalla kampesin ne helvettiin. Pellissä ei oikeastaan mitään näkyviä vaurioita. Naapurilla teki saman ja vielä saman päivänä.
No eihän se tähän jäänyt. Tuli puhelu tuntemattomasta numerosta ja soittaja esitteli itsensä faijan uudeksi tyttöystäväksi. Olivat kuulemma tapailleet jo jonkun aikaa. Ei soitellut kuitenkaan esittäytyäkseen, vaan kertoakseen mahtavat uutiset: Faija dokannut viikon ja ei ole syönyt mitään koko aikana. Koirakin oli karannut. Oli poistunut talosta, kun ei ollut enää jaksanut. Heitti pallon meikäläiselle. No mitäpä minä täältä 450 km:n päästä pystyn tekemään. Vaikka menisinkin paikan päälle ja sulkisin taloon ilman viinaa, niin homma jatkuisi heti poistumiseni jälkeen.
Faijakin soitteli myöhemmin ja kertoi, että kuolee varmaan kohta, kun sydän ei kestä. Oli kuulemma faijan faijakin kuollut juuri hänen ikäisenään sydänkohtaukseen. Sanoin että ei toi dokaaminen varmaan yhtään helpota tilannetta, mutta ei viinalla kuulemma ole asian sen kanssa tekemistä. Sydän laukeaa kuulemma ilmankin. Oli aika lyhyt keskustelu. Ei kännisen kanssa voi neuvotella/ keskustella järkeviä.
Mutsi soitti jo kolmantena päivänä peräkkäin kysyäkseen, että onko pojan 1-vuotis onnittelukortti tullut. Hän oli selvästi järkyttynyt sen katoamisesta. Kerroin niin ystävällisesti, kuin ikinä pystyin päivän tapahtumista ja selitin, että ei pojan onnittelukortti nyt ole tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.
Näillä mennään.