Näinhän se menee. Omassa kaveripiirissä, ennen kuin he saivat lapsia, oltiin paljonkin yhdessä, käytiin reissuissa ja järjestettiin yhteisiä illanistujaisia jne. Nykyään näissä tapahtumissa käyvät vain ne, joilla on lapsia. Eipä olla enää tervetulleita lähtemään mukaan. No se siitä.
Sitten muuten kun nähdään, niin joka vitun kerta päivitellään, että "On se sulla helppoa kun voit tehdä ja mennä miten haluat. No nauti vielä kun voit, kyllä sinä joskus vielä opit, että ei sitä ihan miten vaan reissata". Joopa joo. Ja sitten perinteiset "Milloin ajattelitte tehdä lapsia", voi helvetti, enhän minä edes tiedä voinko ylipäätään saada lapsia. Ei se monelle ole niin helppoa, että Salkkareiden mainoskatkolla päätetään se kakara laittaa alulle.
Kerran eräässä tilaisuudessa yhden kaverini äiti tivasi minulta joko minulla on lapsia. Sanoin ei. No miksi? No ei ole vielä sen aika. Niin mutta ajattele miten mukava se olisi sinunkin äidillesi, kun hänestä tulisi mummo. Oli akka sen jälkeen hiljaa kun sanoin, että minä teen kyllä lapseni ihan itseäni varten silloin kun on sen aika, en sen takia, että äidistäni tulee mummo.
Toinen sellainen aikuistumisen vaihe on siinä kun ostaa oman asunnon. Vuokralla asuessa et ole mitään, mutta sitten kun haet sen lainan ja ostat se 70-luvun kerrostalo kolmion, niin voi helvetti sitä ollaan sitten aikuisia.