Hyvä
@Stargazer arvokas kirjoitus, kommentoin tätä ja vien ideaa vielä hiukan pidemmälle ja tämän jälkeen sitten "kesätauolle". Mikä on nykytila scouttauksen suhteen Kärpissä, niin se on jotain ad-hoc tyyppistä hommaa, jossa selataan tarpeen tullen internettiä. Tämän ruman kärjistyksen taustaksi se, että Aholle on osittain tälläiset pelimerkit annettu. Siis tämä ei ole todellakaan täysin hänen syynsä.
Tähän liittyy myös kokonaisuuden kannalta pirullinen kauhuskenaario Hokin tippumisesta mestiksestä, joka ei ole ollenkaan mahdotonta! Meidän valmennuspolulla Hokilla on paljon suurempi merkitys, kuin mitä on annettu ymmärtää tai minkä ansion papu tai Kajaanilaiset ovat saaneet. Modernissa jääkiekobisneksessä opittiin Marjamäen aikana näkemään holistisen hallinnan ja perfektionismin hedelmiä, näitä ei ole näkynyt tällä kaudella. Lyhyen ja pitkän aikavälin asioita ja tekijöitä johdettiin pikkutarkasti ja asioihin reagoitiin ennakoivasti. Tämä periaate pitäisi saada takaisin ja nimenomaan organisaation toimintamalliksi.
Yritän kohtuullisesti kuvata seuraavassa mitä ajattelen joukkueen rakentamisesta, kategorisoin asiat 1. scouttaukseen, 2. juniorivalmennukseen sekä 3. edustusjoukkueen valmennukseen. Seuraavassa yritän hahmotella mitä näiden osalta pitäisi tehdä jotta rakennustyö etenee eli pelaajat kehittyvät.
1) Seurataan pelaajia pitkäjänteisesti, (suhteessa omaan pelitapaan) lahjakkuudet on helppo bongata. Mutta tämän päivän kiekkobisneksessä pitää löytää ne pelaajat joille liiga on oikea paikka kasvaa ja breikata. Haetaan todella laajalla kammalla c-b-juniori ikäluokasta potentiaalisia pelaajia. Osoitetaan heihin agenttien kautta kiinnostusta ja kerrotaan omasta kasvupolusta. Samaa voidaan soveltaa valmiisiin myöhemmin kypsyviin pelaajiin. Oleellista on uskottava malli omalle toiminnalle, pitkäjänteisyys ja oikein profiloidut pelaajatyypit. Oulussa on pitkät perinteet hukatuista lahjakkuuksista! Tuossa ajatus, jota voisi yksilöidä tarkemmin mitä se tarkoittaa organisaation toiminnan kannalta. Tietysti ulkomaan kuviot ovat asia erikseen Norja, Tanska jne.?
2) Junioripolulla pitäisi olla todella suunnitelmallista kehitystyötä ja henkilökohtaista koulun ja urheilun sovittamista. Valmennuksellisesti pitäisi löytää myös yksilöiden piilevät potentiaalit. Tässä varmaan on vähiten korjattavaa. Siellä on kuitenkin rakenteellisia asioita kuten kustannukset pelaamisesta ja jatkuvuus eri ikäluokkien välillä, jossa voidaan parantaa. Tiedän että Marjamäen lähdettyä lupaavasti junnuista oli joukkopako pohjois-amerikkaan, onko niin että emme osaa rakentaa heille uskottavaa polkua edetä elämässä ja urheilussa? Kyllä muillekin kuin huipputalenteille pitää pystyä rakentamaan urheilullisia polkuja! Jos Hokki tippuu, niin missä meidän mestisaikaa tarvitsevat nuoret lupaukset pelaavat?
3) Tällä kaudella joulukuussa junnut aloittivat tehotreenin, tämä oli tämän vuoden "henkilökohtainen" panos yksilökehitykseen! Vertailun vuoksi Marjamäen aikana jokoisella nuorella pelaajalla oli oma kehitysohjelma, johon liittyivät yksilöidyt kehityskohteet harjoittelussa, levossa ja ravinnossa..Tähän pitäisi organisaation pystyä ilman Marjamäkeäkin!
Muutamaan riviin on vaikea kuvata monimutkaisia ja laaja-alaisia asioita. Toivottavasti saatte ideasta kiinni ettekä tartu lyhyesti perusteltuihin kohtiin. Ideana oli siis kuvata piirteitä, jotka liittyävt nykyaikaisen menestyvän kiekko-organisaation toimintaan. Näissä kategorioissa on parannettavaa roimasti tästä kaudesta.