Tuohon otsikkoon viitaten, en tiedä vituttaako niin kympillä, mutta ehkä tämä on oikea osio tuoda tämäkin näkökulma, jonka uskon monelle palstalaiselle olevan tuttu? Eli, nyt vuorokausi tappion jälkeen huomaa oikeasti, kuka on oikea fani ja kuka ns Glory hunter. Tässä jo muutamia ilkkumisia yms olen jo saanut osakseni, kun tiedätään, kuinka tunteella elin finaaleissa mukana, vaikka mielestäni myös järjellä, eli en sen isommin uhonnut mestaruutta, vaan pikemminkin toivoin, ja toki uskoin siihen. Kyllähän sen pienen piikittelyn kestää, kun on siihenkin vuosien saatossa tottunut, mutta kyllä se kieltämättä hieman korpeaa, se perisuomalainen ilkkuminen ja "kiusoittelu" tappion hetkellä, joka myönnän, kirvelee edelleen hieman. Nyt en tarkoita täällä palstalla , vaan ihan aidosti naamatusten. Sellasetkin, jotka voiton hetkellä tuulettaa, mutta tappion tullen "purkautuvat" meille, jotka oikeasti välittää Kärpistä. Mutta joo, ei tämäkään nyt sellainen juttu, josta yöunet menee, mutta tällaisina hetkinä se tulee tietyissä henkilöissä esiin sellainen toinen puoli. Eli "vahingon ilo, paras ilo". Ei kai tässä muuta kuin katseet ensi kauteen. Ja itseasiassa, ihan hyvillä mielin, nyt kun tappiota on jo hieman pureskeltu. Kausi 2018-2019 on nyt paketissa, joten.... Kiitos Kärpät!!!