Nämä 1+1 sopparit molemminpuolisella optiolla ovat suomalaisessa urheiluskenessä hyvin laajalle levinnyt ilmiö. Näitä käytetään ihan tavallisesti jääkiekkoliigan sekä mestiksen lisäksi ainakin parin muun palloilulajin pääsarjassa. Tietysti jääkiekko on tämän maan taloudellisilta puitteiltaan pisimmälle kehittynyt urheilumuoto ja organisaatioiden pitäisi olla muita lajeja ammattimaisempia, niin toki tuon sopimustyypin järkevyyden voi kyseenalaistaa.
Pariin kertaan olen jopa istunut neuvottelupöydässä, kun tällaista paperia on lyöty kokoon. Minusta tuo molemminpuolinen optio pitäisi nähdä lähinnä jonkinlaisena aiesopimuksena. Sikäli kun kaikki menee molempien osapuolien odottamalla tavalla, niin optiovuoden avulla sopimusta on helppoa jatkaa vuodella eikä neuvotteluja tarvitse välttämättä edes avata uudelleen. Jos taas pelaaja ali- tai ylisuorittaa, niin paperi totta kai revitään. Silti tässäkin tilanteessa optio saattaa tarjota ensisijaisen neuvotteluoikeuden option omaavalle seuralle.
Noiden 1+1 soppareiden käyttäminen on ihan ymmärrettävää joillekin lentopallon mestaruusliigan joukkueille, jotka elävät täysin kädestä suuhun ja kauden alkaessa edes seuraavan sesongin taloudellisesta tilanteesta ei ole minkäänlaista tietoa. Kiekkoliigassa ja Turussa tilanteen pitäisi kuitenkin olla toinen. Mielellään näin fanina näkisi toiminnassa tältäkin osin pitkäjänteisyyttä, se kun tuntuu useimmiten johtavan parhaaseen lopputulokseen. Etenkin, kun ollaan kuitenkin kasvattajaliiga ja -seura.
1+1 soppari molemminpuolisella optiolla on ihan ok, jos toinen vaihtoehto on suora yhden vuoden pahvi. Seuran urheilullisen puolen rakentamisen kannalta ko. sopimustyypeillä on kuitenkin hyvin vähän eroa.
Pariin kertaan olen jopa istunut neuvottelupöydässä, kun tällaista paperia on lyöty kokoon. Minusta tuo molemminpuolinen optio pitäisi nähdä lähinnä jonkinlaisena aiesopimuksena. Sikäli kun kaikki menee molempien osapuolien odottamalla tavalla, niin optiovuoden avulla sopimusta on helppoa jatkaa vuodella eikä neuvotteluja tarvitse välttämättä edes avata uudelleen. Jos taas pelaaja ali- tai ylisuorittaa, niin paperi totta kai revitään. Silti tässäkin tilanteessa optio saattaa tarjota ensisijaisen neuvotteluoikeuden option omaavalle seuralle.
Noiden 1+1 soppareiden käyttäminen on ihan ymmärrettävää joillekin lentopallon mestaruusliigan joukkueille, jotka elävät täysin kädestä suuhun ja kauden alkaessa edes seuraavan sesongin taloudellisesta tilanteesta ei ole minkäänlaista tietoa. Kiekkoliigassa ja Turussa tilanteen pitäisi kuitenkin olla toinen. Mielellään näin fanina näkisi toiminnassa tältäkin osin pitkäjänteisyyttä, se kun tuntuu useimmiten johtavan parhaaseen lopputulokseen. Etenkin, kun ollaan kuitenkin kasvattajaliiga ja -seura.
1+1 soppari molemminpuolisella optiolla on ihan ok, jos toinen vaihtoehto on suora yhden vuoden pahvi. Seuran urheilullisen puolen rakentamisen kannalta ko. sopimustyypeillä on kuitenkin hyvin vähän eroa.