Kannattajaurani ekat vuodet oli vitutuksen hetkiä täynnä. Tai kääntäen, Ässät oli 1992-97 kolmasti välierissä, kerran runkosarjan 2. ja viimesenäkin vuonna haki Turusta ryöstön peli #1. Oli dramaattisia hetkiä kevätauringossa.
Punasten uusi tuleminen oli melko rytinää. Takko, Korpisalo, Raitanen, Levonen, Artot, Kaski, Vento, Kivi, Virtanen, Varis, Fandul, Heinänen...
Milloin v*tutti eniten?...kyllä se oli se Tapparasarjan viimeinen peli noin keväällä 1994..oltiin runkosarjassa toisena ja sitten Tapparalle hävittiin ratkaisupeli.. pulloja lenteli jäälle ja...ja lähimpään kapakkaankin oli pitkä taival..oi niitä aikoja. ja suuria elämyksiä..
Jokasella putoamisella on oma klanginsa, mutta ehkä tää kuitenkin dramaattisin.
Runkosarjan 2., pari ekaa peliä kuokkaan, Nemon kypärätempulla ja Hakametsän vierasryöstöllä sarja tasan.
Kova lataus. Hallin ulkopuolella virvoitusjuomia nauttinut Tappara-äijäporukka laulaa AC/DC Big Gun. Fandul avaa maalinteon pelin alussa...ja eiköhän siitä eteenpäin Halme pidä nollan ja joka saatanan kirvesrinta-ikoni pamauta maalin. Ylivoimaa, läpiajoa, mitä vaan. Kova lataus muuttuu keväisiksi kyyneleiksi ja sirpaleiksi jäälle.
Yhen jään siivoomisen verran oltiin. Toisen pullon heiton jälkeeni kuskini sai tarpeekseen. Lähdimme ja olin hämmennyksen vallassa. Hallissa soi Taikapeili - Jos sulla. R.I.P.