Aika pitkä tämä seuraava (eikä oikeastaan edes vitsi), mutta hauska ja täysin kuvitteellinen tarina. Jos JAssa sattuu soittajia olemaan niin te kyllä tiedätte..
"Selailin tuossa kansalaisopiston kurssitarjontaa ja huomasin, että siellähän on taas alkamassa jos vaikka millaisia musiikkiin liittyviä kursseja. On rumpukoulua, kitarakoulua jne. Ja varmaankin monessa perheessä ollaan jälkikasvua ilmoittamassa näille kursseille, koska onhan se musiikki niin hieno harrastus ja tiedä jos vaikka joskus ihan ammatiksi asti. Näinköhän?
Otan tässä nyt yhden esimerkin. Kyseessä on tietenkin täysin kuvitteellinen tilanne eivätkä jutun henkilöt ole ketään todellisia henkilöitä, tietenkään. Faktat ovat kuitenkin faktoja, ainakin suurinpiirtein.
Lähdetään liikkeelle semmoisesta tilanteesta että on tuntematon kolmen hengen yhtye, eli amerikaksi trio. Keikka-autona on kaverin kaverin kaverin omistama Mersun Sprinter pakettiauto, 25 snt/km + naftat, ei kuittia. Äänentoistolaitteet vuokrataan alan yrityksestä, asevelihintaan 120 euroa + alv / keikka. Keikkoja myy Ohjelmatoimisto Riisto Oy, myyntiprovikan ollessa kuitenkin varsin kohtuullinen 17 %.
Orkesterin kotipaikka on pieni pohjalainen kaupunki, vaikkapa Lapua. Keikkamyyjä, tuo orkesterin paras ystävä ohjelmatoimistosta on saanut myytyä viikonlopun täyteen, eli keikat ovat perjantaina Joensuussa ja lauantaina Lappeenrannassa. Kilometrejä tulee yhteensä n. 1070 ja pelkkä ajoaika on n. 16 tuntia.
Perjantaina lähtö Joensuuhun on klo 12. Eli ne orkesterin jäsenet jotka ovat päivätöissä ovat tehneet alkuviikosta perjantaipäivän puolikkaan sisään eli tunti pidempään joka päivä ma-to.
No, kun Joensuuta kohti lähdetään pakettiautolla klo 12 perillä ollaan yhden pysähdyksen taktiikalla klo 18. Sitten alkaa roudaus eli ns. soitonsiirto. Tässä vaiheessa yleensä ilmenee että esiintymispaikka on vähintään toisessa kerroksessa, ei hissiä ja sen jälkeen kamat vielä neuvostoliiton kokoisen salin läpi postimerkin kokoiselle kolmion muotoiselle lavalle, jonka jakaa kivasti järjetön betonipaalu millä ei näytä olevan mitään syytä että miksi se siinä on. Mutta siinä se vain on. Vehkeet pystyyn ja nopea soundcheck eli äänenpaineentarkistus. Sen jälkeen ravintolan keittiöstä edellisenä päivänä kylmiöön valmiiksi tehty kinkkukiusaus lautaselle ja mikroon, kaksi minuuttia riittää. Nyt kello on noin kahdeksan illalla. Viimeistään tässä vaiheessa paikalle heilahtaa ravintolapäällikkö Kode joka sanoo: ”Moro. Saas vaan nähdä tuleeko tänään ketään kun viime lauantaina oli Kake Randelin ja liiteri ihan täynnä.” Tämän tiedon innoittamina sitten hotellille jossa alkoholia, suihku ja jotain vanhaa saksalaista poliisisarjaa telkkarista vaakatasossa. Keikkapaikalle takaisin puolenyön maissa koska keikka alkaa puoli yhdeltä. Sitten puolitoista tuntia lavalla joka tarkoittaa reilua 20 biisiä. Sen jälkeen keittiöön vähäksi aikaa nojailemaan kaljatynnyreihin. Nyt tulee ensimmäinen valintatilanne. Laitetaanko kamat nippuun ja autoon nyt vai vasta aamulla. Nopea neuvottelu. Aamulla. Tiskille kortti pitkällä. Alkoholijuomia n. 50 eurolla. Nopeasti. Valomerkki tulee ihan just. Hotellille. Jatkot. Omalla kolmen hengen poikaporukalla. Wuhuu. Huonoja vitsejä, paljaita miehen perseitä. Kemiallinen uni joskus aamukuudelta. Lattialle, päiväpeiton päälle, siihen sänkyjen väliin.
Kello soi puoli kymmeneltä aamupalan äänellä. Olo on kauhea. Kylmää vettä vähän kädellä naamalle, hammasharjaa ei uskalla edes ajatella. Sivuaskeleella hotellin ravintolaan aamupalalle. Vittu aivan täynnä mummoja ja lapsiperheitä. Kaukaisimmassa nurkkapöydässä on vissiin tilaa. Lapset katsovat kun aikuisella miehellä ei pysy kahvi kupissa ja prinssinakit pyörivät pöytien alle matkalla salin läpi. Surullisen näköistähän se on. Aamupalan jälkeen on aikaa vielä pyörtyä tunniksi hotellihuoneeseen. Tällä kertaa oikein sängylle.
Puolen päivän jälkeen kohmelossa eiliselle keikkapaikalle. Päätevahvistimien punaiset merkkivalot toivottavat innokkaat roudarit tervetulleeksi. Tämä tarkoittaa sitä että ainuttakaan johtoa ei saatu yöllä irroitettua. Kolmen tunnin kuluttua kamat ovat Sprintterissä ja alkaa kauhea väittely kuka ajaa Lappeenrantaan. Kaksi muuta jäsentä kertovat juoneensa aamulla jo pari kossuvichyä vapinaan joten yksi suurinpiirtein selvä kuljettajakandidaatti on olemassa, helppo valinta. Joensuusta on Lappeenrantaan reilu 200 kilometriä joten perillä ollaan kuuden maissa. Samat roudaukset, soundchekit ja kinkkukiusaukset kuin eilenkin. Hotellille. Pieni välikuolema, Jaloviinaa ja suihku. Keikka puoli yhdestä eteenpäin. 14 maksanutta. Eilen oli ollut Eini & Boogie, liiteri aivan täynnä. Keikan jälkeen nopea roudaus ja hotellille. Hotellin pihassa 47-vuotias humalainen yh-äiti odottaa lämpöä ja läheisyyttä. Poika on viikonlopun isällään. Taksilla Luumäelle jatkoille. Matkalla katoaa puolen litran Jalokahvi kurkkuun. Aivan vitun kova känni. Yh-äidin asunnolla soi Finnhitsit aivan saatanan kovaa. Oksettaa. Kauheaa vonkausta. Ei seiso. Penis. Ainakaan paljoa. Taksilla takaisin Lappeenrantaan. Sama taksikuski kuin tullessa. ”No saiko pelimanni piparia?” ”En, tulin järkiini ja poistuin” Niinhän se menikin. Hotellihuoneessa puoli kahdeksan. Pari tuntia unta ja aamupalan kautta kotimatkalle. 419 kilometriä, 6 tuntia.
Eli yhteenvetona:
- Koko viikonloppu, eli lähtö kotoa pe klo 12 ja paluu su klo 17
- 1063 kilometriä pakettiautossa, suurimman osan ratin takana.
- Kuusi roudausta, kamat on haettu treenikämpältä ja sinne ne myös palautetaan.
- Kaksi soundcheckiä
- Kaksi puolikylmää kinkkukiusausta
- Kaksi keikkaa, yhteensä kolme tuntia soittoa
- Kaksi kossupulloa, yksi jalokahvipullo, lukematon määrä lonkeroa
- 89 euroa tiskille
- 110 euroa takseihin
- 6 askia tupakkaa
- Keikkahinnat olivat 700 euroa ja 750 euroa. Autokulujen, äänentoistolaitevuokrien ja ohjelmatoimiston provikoiden jälkeen jakamista jää 580 euroa. Tämä kolmeen mieheen on 193, 30 euroa. Eli yhdestä keikasta jäi 96,60 euroa näppiin. Jos ei laske viinoja ja takseja. Jos laskee niin käteenhän ei jää mitään.
Hyvät vanhemmat. Kun lapsenne harkitsee alkavansa harrastaa musiikkia, niin ennen kuin ostatte rummut tai kitaran ja ennen kuin ilmoitatte pikku enkelinne kansalaisopiston kurssille. Miettikää nyt vielä!"