Menin kirkkoon ja siellä pastori patsasteli ihan yksinään alttarin takana.
"Voinko auttaa jotenkin, lapseni?" ,kysyi pastori.'
"Etkö muka tunnista mua, Isä? No, onhan siitä kyllä jo viärähtäny tovi kun 8-vuatiaana pakotit mun ottaan sulta suihin kuoroharkkojen jälkeen...?"
"V... Ver... Verneri...? Voi hyvä luoja, voi hyvä luoja! Annathan anteeksi!?" ,pappi meuhkas hysteerisenä.
"Mitäs luulet? Taitaa olla vähän myähästä katua. Payback time, biaatch!" Sanoin ja rupesin avaan vyötä.
Pastori alistui kohtaloonsa ja kyyneleet valuen asettui polvilleen eteeni ja alkoi luputtaa mun sykkivää. Otin sitä kuulasta kiinni ja nussin sitä suuhun ihan hulluna. Sitten nostin äijän pystyyn ja asetin nojaan alttaria vasten. Kiskoin siltä kalsarit nilkkoihin ja nostin kaapua. Aloin takoo sitä kakkavakinaan kuin Adebisi ikään.
"Velka on kerenny vähän kasvaan korkoo, heheheh" sanoin siinä sen itkiessä hysteerisesti.
Hoidin hommat, kuivasin kullini sen kaapuun ja lähin kaljalle. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin ei mulla oo mitään käryä kuka vittu on Verneri saati toi piruparka pappi, mutta ilmanen pano on aina ilmanen pano.