Linja-autossa on tunnelmaa...
Jo bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa. Näytänkö pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään. Miten pysäytän juuri oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana. Yleisimmässä tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse, jolloin pitäisi vähintään ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti kuskiin. Jos muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestäen vasemmalle ja saat seistä lapio suorana punalippua heilutellen, kunnes kuski viimetingassa vastentahtoisesti väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille. Ovi ei varmasti koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee, ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kostoksi kurat kengillesi. Jos liikut oikealle, niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän vastaavasti höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta jossa seisot.
Millaisen lipun pyydän kuskilta. Jos sanon keskustaan, niin loppumatkan ajan koko bussi nauraa sinulle takapenkkiä myöten. Jos sanon kertamaksu, niin kuskihan pääsee perseilemään: lasten vai aikuisten, ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä, mutta kuskilta ei apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta. Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla. Kokeile maksaa kaksikymppisellä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin aloittaen viidestä sentistä. Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne suoraan kuskille kouraan. Teit niin tai näin, kuski murahtaa ja latelee henkilökohtaisuuksia minkä kerkiää. Kun laitoin viiden euron setelin tiskille, kuskin tehtävänä on murahtaa: Suorista se! Missä vi[SENSUROITU!]ussa lukee, että rahat silitettynä, kiitos, anteeksi herra kuljettaja, mutta nyt ei vaan tullut mankelia mukaan. Ei ihme, että joku leimaa lippunsa sijasta Herra Asiakaspalvelua nyrkkiraudalla lörttöön.
Pidä kiinni! Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit yhdistettynä keilaajan pelisilmään. Pitää saada mahdollisimman monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle alkaa hupaisa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa huomataksesi, että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niilläpä matkustaakin ostoskassi tai koulureppu. Kun ystävällisesti pyydät saada istahtaa vapaalle paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin sairas lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun hygieniatasosi luokitusta tai veroäyrejäsi.
Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on laskelmoidun pirullisen taitava kyky haalia kyytiin kaikki lähiympäristön haisevimmat spurgut mitä ikinä seutu päällään kantanut, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Eikä auta mikään, spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä, jos avaat suusi hän on jalomielisesti valmis oksentamaan siihen. Jos hermostut, niin pahimmassa tapauksessa kuski on valmis heittämään sinut pihalle.
Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esimerkiksi nenällään. Krimi-turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä toivottomasti falskaavista kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan kaatamalla vähintään pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on ilahduttavaa kuin sinappikaasua, ja hän joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä uimapatjaa.
Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvigallonan rääkkäämä elimistö saa matkustajat moukaroimaan kuutiomäärin karmeita mädäntyneitä leguaaneja syöneeltä mädäntyneeltä leguaanilta haisevia suolikaasujaan. Miksei sitä voinut leikkiä metaanivoimalaa bussia odotellessa, pitikö ne itkettävimmät leijat lahjoittaa bussiin?
Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan äitiä jonka rattaissa röhnöttää 13-vuotias poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä Kassi-Alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi istumalla hajareisin eväskassisi päälle.
Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää.
Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä. Kun joku ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan ähkiessään ylitsesi käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa tyytyy vain kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä värisevä huokaus.
Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei varmasti näy missään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei se vi[SENSUROITU]un painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla pois ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmä poksahtaa iloisesti vapauteen kuin vappuinen samppanjapullon korkki. Bussi pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vit[SENSUROITU]illa: poistutaan sitten takaovista. Tällä kertaa se perhanan bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa. Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset huvittavan näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat haitata harvinaisten liito-oravien pesintää.
Tässä yhteydessä en edes lähde sen enempää puimaan viikonloppu öiden viimeisiä vuoroja eli Juoppovankkureita, joissa aina niin iloisessa humalatilassa olevat ihmiset heittelevät toisiaan kaljapulloilla mikäli takapenkille ja toisten lahkeisiin kusemiseltaan ehtivät.