Vastaus karhukirjeeseen vuosien takaa
" Olen juuri lukenut kiihkeänsävyisen kirjeenne koskien laskuanne, jonka suoritus mielestänne olisi pitänyt tapahtua jo aikoja siten ja jossa kerrotte, että Te voitte järjestää minulle vaikeuksia, ellei suoritusta tule.
Kun puhutte vaikeuksista, haluaisin hieman valistaa Teitä.
Vuonna 1907 ostin velaksi sahan, 1908 härkävaunut, tukkireen, kaksi hevosta, haulikon, traktorin, revolverin sekä pari astutettua sikaa.
1909 saha paloi, eikä jäljelle jäänyt kuin kasa tuhkaa. Toinen hevosista kuoli, toisen lainasin äpärälle, joka antoi sen kuolla nälkään. Sen jälkeen liityin kirkkoon. 1910 kuoli isäni ja veljeni hirtettiin hevosvarkaudesta. Topparoikka pani tyttäreni paksuksi ja minun oli pakko maksaa 440 mk puoskarille, jotta en saisi äpärää sukulaisekseni.
1911 yksi pojistani sai sikotaudin, joka oli niin vaikea, että hänet oli kastroitava hengen pelastamiseksi. Kerran ollessani kalassa vene kaatui ja menetin suurimman kalan, jonka olen ikinä nähnyt. Samalla hukkui pojistani kaksi. Kumpikaan niistä ei ollut se, joka oli kastroitu.
1913 vaimoni karkasi neekerin kanssa, mutta jätti matkamuistoksi pari mustaa kaksospoikaa. Menin piikani kanssa naimisiin, jotta voisin pitää kustannukset kurissa. Hän oli kuitenkin kylmä ja minulla oli vaikeuksia saada hänet laukeamaan, joten menin lääkäriin. Tämä neuvoi minua luomaan jännitystä. Kun vaimoni lähestyi huippua, minä otin haulikon mukaan sänkyyn. Ja kun mielestäni aika alkoi olla kypsä, työnsin piipun ikkunasta ulos ja painoin liipasinta. Siitä seurasi, että vaimoni paskansi sänkyyn, minulta jäi kesken ja ammuin parhaan lehmäni.
1915 paloi loput rakennuksistani ja minä aloin ryypätä. Enkä lopettanut ennenkuin minulla ei ollut mitään muuta jäljellä kuin vesitiivis kello ja munuaisvaivat. Pitkään aikaa en sitten muuta tehnyt kuin vedin kelloni ja kusin.
Seuraavana vuonna yritin aloittaa uudestaan. Ostin lannanlevittimen ja puimakoneen, mutta hirmumyrsky tuli ja vei ne naapurikunnan puolelle. Vaimoni lähti kulkukauppiaan matkaan, poikani pyyhki persettään maissintähkällä, joka oli kyllästetty rotanmyrkyllä, ja joku kelvoton ampui palkintosonniltani kivekset.
Nyt olen niin köyhä, että jos paskantaminen maksaisi pennin, minun olisi pakko oksentaa. Minulta rahan saanti on yhtä vaikeaa kuin yrittäisitte työntää voita villikissan perseeseen sukkapuikolla. Ja Te, hyvät ystävät, sanotte, että voitte aiheuttaa minulle vaikeuksia, ellei suoritusta tule. Siihen en voi muuta sanoa, kuin että olette sydämellisesti tervetulleita yrittämään.
Kunnioittavimmin
Taavetti Tuskala
Velallinen"