Hajahuomioita. Koska jo aiemmissa ketjuissa ilmaisin variaatiot mallaspohjaisen mielihyvän lähteeni, tyydyn nyt ainoastaan kommentoimaan sinällään hyvin kirjoitetettuja asiantuntijuusrepliikkejä. Juominenhan ei suinkaan ole mitään juomista, siis tuopposen alas kumoamista kurkusta vaivattomasti ja humalan korkeinta astetta tavoitellen, vaan sen sijaan, taiteellisen, lähes orgastisen nautinnon maksimoimista tiettyjen sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti noudatettujen juomatraditioiden tuntemusta osoittaen. Punaviini nautitaan jalallisesta lasista, ei kuitenkaan maljasta kiinni pitäen ,vaan nimenomaan jalasta, senkin moukka!, Nuuhkaisu jolla arvuutellaan ei suinkaan aluetta vaan lähinnä puutarhaa ja mieluiten puuta, josta kyseinen pullo on aikanaan puserrettu nesteeksi, mikä oli vuosi, oliko polkija ollut raskaana, tai löytyikö häneltä jalkasientä (ja miltä vuodelta?) etc etc. Viskissä täytyy tietää kypsytystynnyrin tammen alkuperämaakunta sekä lajityyppi, jotta kelpuuttaisi tuon juoman lasiinsa. Naapurisaarelta?, ei kiitosm silloin oli huonoa turvetta! Olisi hauska kuulla, mitä tradiotioita kossuun tai finlandiaan liitetään maailmalla. Kuuluuko siihen alastomana juoksentelu taloa myötäpäivään kello 18 ja kiljahtelu "äiti, äiti, älä jätä!" vai jotain ihan muuta.
Miten kummaa mielijohteeni vie lisäksi rinnastamaan viskinjuontia (tuota kohtsillään viimeistä patriarkaalista miehistä nautintoa nyt kun armeijassakin huseeraavat nännilävistyspojat ja ekofeministit) kunnon naiskenteluun. Itse kun tykkään, että milloin hyvänsä jonkun sortin naiskentelu, pano tai rakastelu voittaa aina joutenolon, hokinaitin katselun tai hesarin lueskelun. Joskus toimii ihan kunnon hoito kaikkine valmisteluineen, tiedättehän, naaraan voitelu kaikkine mausteineen: musiikki, kynttelit, puheet, rauha jne. Joskus taas pikainen kyntö tekee poikaa, suitsait korkeintaan 7 minuuttia ja jo saa palata tietokoneelle. Vaihtelu virkistää ja välillä on kiva kokeilla vierasta paikkaa, outoa ajankohtaa, kummallista asentoa, muista mielleyhtymistä puhumattakaan.
Sama koskee viskiäkin. Kuka helvetissä jaksaa hyvääkään ainetta veljellisen totuuden nimissä lipittää aina samalla tavalla, rituaalinomaisesti, täysin sääntöjen mukaisesti? Aijai kuinka syntistä on kulauttaa lafroigit muovimukista taskulämpimänä vedellä jatkamatta ilman sikaria! Ja syrjähyppy Jack Danielssin syliin kanoottireissun yhteydessä läpäistyn kosken kunniaksi suoraan pullon suusta! Tai Tullamorea leidien kanssa ihan tavallisesta lasista pakollisen lauantaikuvion päätteeksi. Aine, tilanne ja sen tavoittelu on se mikä itseäni puhuttelee, eivät nämä ulkokultaiset muotoseikat, jotka tuntuvat turhan usein vain päälle liimatuilta tietokilpailuknopeilta ilman todellista sisältöä. Kaikella kunnioituksella.
Luultavasti vaadin testamentissani että polttouuniin kanssani matkaa pullo lempiviskiäni, mutta sitä odotellessa huoraan kyllä edelleen näiden viskin epäsikiöidenkin kanssa. Veden kanssa, ilman sitä, lämpimänä, kylmänä, milloin mitäkin.
