Jälkimmäisestä samaa mieltä, sanamuotoni edellisessä viestissä oli tuon B:n mestaruuden osalta liian jyrkkä. A:n edellisessä mestaruusjoukkueessa taas kasiykkösillä ei ollut osaa eikä arpaa. Taisi Sainomaa olla ainoa, joka edes sai pudotuspeleissä peliaikaa.
Nyt menee asiat oikeinpäin ja -84 olivat nimenomaan se toinen näistä kultaisista ikäluokista Jokerijunioreissa viimeisten 10 vuoden aikana. Sitä pystyttiin edes jotenkin hyödyntämään Bergenheimin, Filppulan, Lepistön ja kumppaneiden myötä. Olen kokonaisuudessa samaa mieltä myös edeltävän viestisi arvion kanssa. Jääkiekko-osaamisen ja siihen liittyvän johtajuuden sekä ammattitaidon puute siellä korkeimmalla taholla on se mikä jokeripakassa pahiten ontuu. Junioripuolella A-juniorit on kynnys milloin valmennuksen tason pitää nousta eri tavalla jalostavaan asemaan kuin nuoremmissa ikäluokissa, joissa saisi mielestäni vielä enemmänkin panostaa yksilötaidon ja ratkaisukyvyn sekä -rohkeuden parantamiseen. A:ssa pitäisi tehdä selväksi mitä Jokeripaitaan pääseminen vaatii ja sitten palkita onnistumisia sekä uhrauksia juuri sillä, että harjoitusrinkiin pääsemisen lisäksi sinne oikeasti laitetaan omia jätkiä ensin paikkaamaan loukkaantumisia ja sitten asteittain vakituiseen kokoonpanoon. Luonnollisesti kaikki eivät sinne liigaan asti ikinä pääse, mutta mielestäni A-juniori-iässä tai nuorempanakin kovasti jääkiekkoon panostava jokerijuniori, jolta vaaditaan paljon, ansaitsee vastavuoroisesti sen verran, että liigajoukkueeseen pääseminen on mahdollista, jos kaikki loksahtaa kohdalleen.