Huono jatkoaikapelaaminen kertoo mielestäni eniten joukkueen henkisestä heikkoudesta. Osa HIFK:lle vihelletyistä jatkoaikajäähyistäkin on ollut oikeita tuomioita ja samasta asiasta on kyse siinäkin. Järjen mukaan hyvin maalejatekevän HIFK:n pitäisi ehdottomasti olla se joukkue, joka hyötyy 4vs. 4 -tilanteesta. Micke, Ville, Hade, Mara, Kousa, Lennu...näiden sällien pitäisi pyöritellä isolla jäällä sekaisin vastustajaköhmyt. Osittain HIFK on mielestäni hukannut suoraviivaisuuttaan sekä huonoina aikoina että jatkoajalla. Ja jatkoajalla on oltu huonoja usein myös upean taistelupelin jälkeen. Henkiseen vireeseen vaikuttaa varmasti ajatus siitä, että voittomaalikisassa ollaan vahvoilla. No, niinhän sen pitäisi ollakin. Kylmä fakta on se, että meidän kolmas vetäjä on taitavampi kuin helvetin monen muun ensimmäinen kaveri.
HIFK:lla on kaikki elementit tappaa jatkoajat, mutta se vaatii erityistreenaamista. Myös valmennuksen pitäisi panostaa tähän ja hakata vaikka lekalla päähän, että yksinkertainen on kaunista. Muistan jatkoaikoja, joissa HIFK tulee kolmella yhtä vastaan ja kiekkoa pelataan kauniisti taaksepäin. Ja se viimeinen sälli on jo niin lähellä maalia, ettei laukaus lähde ja kas kummaa, vastustajalla on kiekon saatuaan aika paljon baanaa edetä. Takimmaisena meillä on usein ollut Vallin, josta on ollut yhtä paljon apua kuin ämpäristä. Kun on menty 16 kertaa jatkoajalle noin huonolla saldolla, pitää asiaan uskoa ja tehdä sille jotain. Tai sitten ruvetaan perkele voittamaan peliajalla - jatkoajat ovat raskasta polkemista ja pleijareissa kaikki lepoaika on ehdottomasti hyödyksi. Jatkoaikapelaaminen on erikoistilanne siinä missä yv ja av ja mulla on käsitys, että Kojon aikana jatkoaikaa ei ole treenattu niin paljon kuin esimerkiksi Isä Paulin ja Sheddenin johdolla. Pohjoisamerikkalaisilla on ihan selkärangassa hoidella jatkoajat mahdollisimman suoraviivaisesti ja kenties se ei oikein istu ex-huippuhyökkääjä Kojon filosofiaan? Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata HIFK:n jatkoaikaesiintymisiä tähän asti, niin se on huolimattomuus. Aivan eri asia kuin huonous tai velttous, kun tarkemmin miettii.
HIFK:lla on kaikki elementit tappaa jatkoajat, mutta se vaatii erityistreenaamista. Myös valmennuksen pitäisi panostaa tähän ja hakata vaikka lekalla päähän, että yksinkertainen on kaunista. Muistan jatkoaikoja, joissa HIFK tulee kolmella yhtä vastaan ja kiekkoa pelataan kauniisti taaksepäin. Ja se viimeinen sälli on jo niin lähellä maalia, ettei laukaus lähde ja kas kummaa, vastustajalla on kiekon saatuaan aika paljon baanaa edetä. Takimmaisena meillä on usein ollut Vallin, josta on ollut yhtä paljon apua kuin ämpäristä. Kun on menty 16 kertaa jatkoajalle noin huonolla saldolla, pitää asiaan uskoa ja tehdä sille jotain. Tai sitten ruvetaan perkele voittamaan peliajalla - jatkoajat ovat raskasta polkemista ja pleijareissa kaikki lepoaika on ehdottomasti hyödyksi. Jatkoaikapelaaminen on erikoistilanne siinä missä yv ja av ja mulla on käsitys, että Kojon aikana jatkoaikaa ei ole treenattu niin paljon kuin esimerkiksi Isä Paulin ja Sheddenin johdolla. Pohjoisamerikkalaisilla on ihan selkärangassa hoidella jatkoajat mahdollisimman suoraviivaisesti ja kenties se ei oikein istu ex-huippuhyökkääjä Kojon filosofiaan? Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata HIFK:n jatkoaikaesiintymisiä tähän asti, niin se on huolimattomuus. Aivan eri asia kuin huonous tai velttous, kun tarkemmin miettii.