Sudden Death
Jäsen
Resursseihin nähden runkosarja meni korkeintaan tyydyttävästi mutta kun kyseessä nyt kumminkin on HIFK, niin muistetaan vain kuinka monta kertaa on sijoituttu huonomminkin kuin nyt.
Peltonen on kyllä luokaton valmentaja. Joukkue pisteen päässä 3. sijasta ja kuusi pinnaa runkosarjan voitosta. Ei osannut valmistaa joukkuetta Jukureita vastaan kotona, Jukurit vei pisteet. HPK:ta vastaan kaksi vl-voittoa, kun täydet pisteet oli saatavilla.
Älä nyt oo tollanen. Pena ku Pena.
No juu, itse en yhtään lisäkautta halua nähdä, vaikka tulisi kaksi mestaruutta kerralla.Nyt on 'Peltonen ulos' huutelijat hiljaa.
Saa juhlia, ja IFKn keskimääräiset touhut huomioiden pitääkin juhlia.Eikö nyt saa vähääkään juhlia. Mä olen koko kauden haukkunut Peltosta.
Yrittääkö paskansyöjäkin antaa Villelle kenkää?
Jos nyt hypätään Positiivariksi ja uskotaan kaikki mitä IFK sanoo niin hallituksenpuheenjohtajahan lupasi muutoksia. Voisiko yksi näistä muutoksista olla, että he hallituksessa eivät tunge enää nenäänsä urheilullisiin päätöksiin millään tavalla vaan ulkoistavat tämän Pesoselle. Todennäköisesti haaveilua, mutta tällaisessa unelmatilanteessa riittäisi, että seuraavaksi palkataan valmentaja, jolla on jotain näyttöjä toisin kuin Peltosella, Pikkaraisella ja Selinillä. Huippuvalmentaja ja Pesonen lähtisivät sitten implementoimaan uutta IFKta käytännössä.Mähän olen tällä palstalla ollut sitä mieltä, että IFK:n ongelmat on syvemmällä eikä ratkea valmentajaa vaihtamalla. Muutos pitäisi tapahtua hallituksessa ja koko hyvä veli/kuppikunta -toimintakulttuurissa.
Juu ei tässä itsekään kovin hyvällä muistella mennyttä 4 kautta.Ei jumalauta mitä mä nään? Ei se ihme ole, että Peltonen on niin kärsineen näköinen, kun joutuu näitä "paskasäkkejä" uraltaan katsomaan vielä valmentajanakin: Lämsä, Matikainen. Ei varmaan Peltonenkaan kauhean hyvällä muistele Petu Matikaisen HIFK aikaa. Ihan kun olisi anteeksi pyytämässä menneitä.
Tämä skenaario kyllä kelpaisi minulle ja varmaan monelle muullekin kannattajalle.Jos nyt hypätään Positiivariksi ja uskotaan kaikki mitä IFK sanoo niin hallituksenpuheenjohtajahan lupasi muutoksia. Voisiko yksi näistä muutoksista olla, että he hallituksessa eivät tunge enää nenäänsä urheilullisiin päätöksiin millään tavalla vaan ulkoistavat tämän Pesoselle. Todennäköisesti haaveilua, mutta tällaisessa unelmatilanteessa riittäisi, että seuraavaksi palkataan valmentaja, jolla on jotain näyttöjä toisin kuin Peltosella, Pikkaraisella ja Selinillä. Huippuvalmentaja ja Pesonen lähtisivät sitten implementoimaan uutta IFKta käytännössä.
Kokonaisuudessaan erinomainen analyysi ja viesti. Yksi Peltoskiekon ominaisuus on sekin, että vastustajasta riippumatta tiukalle menee ja prosenttien kääntyminen voitoksi on, tai ainakin näyttää, tuskalliselta. Vaatii sietämistä ja sitkeyttä paitsi pelaajilta, myös faneilta.Jos tämä kausi ei ole ollut prosenttikiekkoa, niin en sitten tiedä mikä. Voittavaa prosenttikiekkoa se on kuitenkin ollut.
Peltoskiekko on ollut tällä kaudella voittavaa kiekkoa, vaikka kaunista se ei olekaan.
Nyt alkaa olee liian myöhäistä. Siihen asti kun summeri vikan kerran soi tämän kauden osalta, niin on ainakin meikäläiseltä täysi tuki Peltoselle ja koko muullekin joukkueelle. Kauden jälkeen voi olla tilanne toinen.Kun ei kukaan muu sitä ole nyt pariin päivään tehnyt, niin haluaisin muistuttaa kaikkia palstaveljiä ja ,-siskoja siitä, että tänäänkin olisi hyvä päivä antaa potkut Ville Peltoselle.
Let's agree to disagree, kuten amerikkalaiset sanoisivat. Koskaan ei ole liian myöhäistä, ennen kuin läski lady laulaa! Toki joukkuetta aina kannatetaan, mutta mielummin se tekisin huomenna ilman Peltosta.Nyt alkaa olee liian myöhäistä. Siihen asti kun summeri vikan kerran soi tämän kauden osalta, niin on ainakin meikäläiseltä täysi tuki Peltoselle ja koko muullekin joukkueelle. Kauden jälkeen voi olla tilanne toinen.
Peltosen peluuttama kiekko on epäviihdyttävää ja varsinkin avauspelaaminen on surkuhupaisan heikolla tasolla. Toisaalta hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen on melkeinpä parasta liigassa tällä kaudella ja siihen on tullut iso muutos verrattuna viime kauteen. Tilastoita kun selaa, niin nousee muutama asia esille.
- YV on ollut keskikastia, mutta AV on ollut heikkoa muihin verrattuna. 2 min rangaistuksia on otettu 3. vähiten ja sen ansiosta AV maaleja on päästetty 6. vähiten.
- Tasalukuisena ollaan keskikastia päästetyissä ja tehdyissä. Laukaustasapainossa ollaan kuitenkin kolmanneksi huonoimpia, mutta laukaisuprosentissa neljänneksi parhaita. Eli vastustaja laukoo paljon, mutta IFK rakentaa laadukkaampia paikkoja/ viimeistelee tehokkaammin.
Jos tämä kausi ei ole ollut prosenttikiekkoa, niin en sitten tiedä mikä. Voittavaa prosenttikiekkoa se on kuitenkin ollut. Kauden alusta marraskuun loppuun IFK pelasi 2.0 pistekeskiarvolla, joka oli sille jaksolle paras. Sitten alkoi loukkaantumiset olla luokkaa 10+ pelaajaa, jolloin marraskuun lopusta tammikuun SaiPa matsiin keskiarvo oli 0,92, joka oli liigan huonoin. Tuosta ottelusta eteenpäin kokoonpano alkoi taas olla kohtalainen ja viimeisen 20 ottelun pistekeskiarvo oli 2.0.
Peltoskiekko on ollut tällä kaudella voittavaa kiekkoa, vaikka kaunista se ei olekaan. Minua ei huvittaisi katsoa enää ensi kaudella Peltosen kiekkoa vaikka keväällä käy miten käy, mutta ei tämä kausi ole tuloksellisesti ollut olosuhteisiin nähden floppi. Tulos on tärkein ja jos nyt päästään finaaliin antaisin Peltosen jatkaa, mutta muussa tapauksessa kartoittaisin vaihtoehdot ja jos jotain vähääkään uskottavaa löytyisi tilalle niin vaihtaisin päävalmentajaa.
Vaikka täällä mitä väitetään, niin varmoja onnistujia ei päävalmentajien joukossa ole, joten tottakai päävalmentajan vaihto on aina riski että tulos menee huonompaan suuntaan.Hyviä tilastonostoja!
Mutta pakko tarttua tuohon boldaamaani asiaan kysyen että ymmärränkö ajatuksiasi oikein kun luen tuon niin että haluaisit penkin taakse jonkin muun viihdyttävämpää peliä peluuttavan valmentajan vaikka se sitten voisi tarkoittaa huonompaa menestystä tuloksellisesti?.
Vaikka täällä mitä väitetään, niin varmoja onnistujia ei päävalmentajien joukossa ole, joten tottakai päävalmentajan vaihto on aina riski että tulos menee huonompaan suuntaan.
En tietenkään valitsisi huonompaa menestystä viihdyttävämmällä pelillä, mutta varmaa menestystä ei saa meni kummin päin vaan. Peltosen kohdalla tulos on ollut heikko 3 kautta puuduttavalla pelillä, joten pronssi ei vielä kokonaisuutta pelasta. Jos Peltonen vie IFK:n finaaliin, on se osoitus siitä että Peltoskiekko voi olla menestyksekästä myös pudotuspeleissä. Tällöin antaisin Villen jatkaa vielä ensi kauden.
Tämä oli ehkä jopa kaunein teksti, jonka olen tällä palstalla tai kenties koko internetissä lukenut. Liikuttavan hienoa proosaa. Bravissimo, Luigi!Olen yrittänyt opetella kirjoittamaan rikkaita lauseita, joiden välissä on sivulause, antaakseni itsestäni hiukan sofistikoituneemman vaikutelman. Peltonen taas on vanhan liiton valmentajamies, eksentrinen harjoittelija, jonka pelikirjassa ei ole tähän mennessä ollut yhtään sivulausetta.
Siksi Peltosesta on vaikea tykätä. Häneen on yhtä helppo samaistua kuin takalveen, joka yllättää jo toista kertaa samana keväänä, pakkasineen ja ilkeine viimoineen. Peltonen on se suorituskeskeinen asiamies, joka tulee kahvilaan ja juo espresson seisaaltaan, voidakseen tankata ripeästi ennen seuraavaa tärkeämpää etappia.
Ei hymy viivy tällaisten voittajamiesten kasvoilla kuin hetken helpotuksen verran tiukan voittopelin jälkeen.
"Mihin tuolla miehellä on kiire", joku nuorempi barista saattaa silloin tällöin ihmetellä. "Hän on voittanut mestaruuksia pelaajana", samassa kulmassa, jukkapalmun vieressä istuva, tweed-hattua ylpeydellä kantava vanhus silloin kuittaa, "ja aikoo voittaa sellaisen täällä valmentajanakin."
Peltosen lauseet ovat sielultaan kuin Hemingwayn, lyhyttä päälauseen paalutusta, vaan toistaiseksi teroittamatta jääneestä kynästä. Ei kukaan arvosta kirjailijaa, joka ei ole koskaan saanut edes esikoisteostaan julki. Eikä kukaan rakasta kalastajaa, jolla ei ole muuta saalista enää mukanaan kuin vanhat menestystarinat.
Jos Peltonen saa kevään myrskyissä suurimman kalan satamaan asti, saa hän kauden päätteeksi muutakin kuin lohduttavia katseita niiltä, jotka eivät uskalla edes merille lähteä. Jos tulosta ei tule, tuo kahvilan herrasmies paskoo tweed-hattuunsa. Niin kitkerää kahvia. Niin katkeraa eloa. Paskaa, kuten palstaveli @Bobby Halkidis muistaisi muistuttaa.
Tweed-hattuinen vanhus kun voi vain uneksia mestaruudesta. Ei hän mestaruuden eteen enää voi mitään tehdä muuta kuin asettua laverille näkemään kangastuksia, joita kevätaurinko ja meren kohina yhdessä maalaavat. Pokaali kiiltäisi kuin hänen poikalapsensa kiilsi silloin joskus aikaa sitten saunassa synnytyksen jälkeen, ja hän rakastaa poikaansa niin kuin mestaruutta, jota ei ole koskaan tullut hänen arkeaan piristämään sitten elämänsä iltapäivän.
Ei mestaruudessa ole juhlimisesta kyse, vain helpotuksesta, niin kuin saisi äkillisen helpotuksen yhtä yllättäen alkaneeseen päänsärkyyn. Tällaiset tosiasiat, elämää koossa pitävät ohjenuorat, ovat vain vanhojen miesten tiedossa.
Siksi isät varoittavat poikaansa, joka heti kyllästyy kuulemaansa eikä opi, ennen kuin ymmärtää saman minkä isä on jo aikaa sitten tiennyt. Älä lähde sotaan. Älä rakastu ilkeämieliseen naiseen. Älä osta Range Roveria.
Minä olen poiminut unissani meritähtiä ja viskonut niitä mereen, saanut poikalapsen, jonka äiti on itkenyt onnesta oman äitinsä ja hänen äitinsä edessä. Minä olen voittanut mestaruuden, en tässä elämässä, mutta olen nähnyt mielessäni sen kevään, joka ei ole vielä koittanut. Minun ei edes tarvitse voittaa mestaruutta, niin kuin Mika Waltarin ei tarvinnut koskaan käydä Egyptissä kirjoittaakseen Sinuhen elämän, tänä keväänä tai sitä seuraavana.
Minulle riittää, jos vanha mies, Göran, nostaa ja heiluttaa hattuaan hyväksyvästi jäälle päin. Silloin tiedän istuvani niin, että aurinko osuu suoraan poskeeni.
Tämän viestin luettuani en panisi yhtään pahakseni, jos IFK Peltosen ja Hemingwayn opeilla veisi kannun. Upeaa, aforistista, koskettavan elämänmakuista tekstiä.Olen yrittänyt opetella kirjoittamaan rikkaita lauseita, joiden välissä on sivulause, antaakseni itsestäni hiukan sofistikoituneemman vaikutelman. Peltonen taas on vanhan liiton valmentajamies, eksentrinen harjoittelija, jonka pelikirjassa ei ole tähän mennessä ollut yhtään sivulausetta.
Siksi Peltosesta on vaikea tykätä. Häneen on yhtä helppo samaistua kuin takalveen, joka yllättää jo toista kertaa samana keväänä, pakkasineen ja ilkeine viimoineen. Peltonen on se suorituskeskeinen asiamies, joka tulee kahvilaan ja juo espresson seisaaltaan, voidakseen tankata ripeästi ennen seuraavaa tärkeämpää etappia.
Ei hymy viivy tällaisten voittajamiesten kasvoilla kuin hetken helpotuksen verran tiukan voittopelin jälkeen.
"Mihin tuolla miehellä on kiire", joku nuorempi barista saattaa silloin tällöin ihmetellä. "Hän on voittanut mestaruuksia pelaajana", samassa kulmassa, jukkapalmun vieressä istuva, tweed-hattua ylpeydellä kantava vanhus silloin kuittaa, "ja aikoo voittaa sellaisen täällä valmentajanakin."
Peltosen lauseet ovat sielultaan kuin Hemingwayn, lyhyttä päälauseen paalutusta, vaan toistaiseksi teroittamatta jääneestä kynästä. Ei kukaan arvosta kirjailijaa, joka ei ole koskaan saanut edes esikoisteostaan julki. Eikä kukaan rakasta kalastajaa, jolla ei ole muuta saalista enää mukanaan kuin vanhat menestystarinat.
Jos Peltonen saa kevään myrskyissä suurimman kalan satamaan asti, saa hän kauden päätteeksi muutakin kuin lohduttavia katseita niiltä, jotka eivät uskalla edes merille lähteä. Jos tulosta ei tule, tuo kahvilan herrasmies paskoo tweed-hattuunsa. Niin kitkerää kahvia. Niin katkeraa eloa. Paskaa, kuten palstaveli @Bobby Halkidis muistaisi muistuttaa.
Tweed-hattuinen vanhus kun voi vain uneksia mestaruudesta. Ei hän mestaruuden eteen enää voi mitään tehdä muuta kuin asettua laverille näkemään kangastuksia, joita kevätaurinko ja meren kohina yhdessä maalaavat. Pokaali kiiltäisi kuin hänen poikalapsensa kiilsi silloin joskus aikaa sitten saunassa synnytyksen jälkeen, ja hän rakastaa poikaansa niin kuin mestaruutta, jota ei ole koskaan tullut hänen arkeaan piristämään sitten elämänsä iltapäivän.
Ei mestaruudessa ole juhlimisesta kyse, vain helpotuksesta, niin kuin saisi äkillisen helpotuksen yhtä yllättäen alkaneeseen päänsärkyyn. Tällaiset tosiasiat, elämää koossa pitävät ohjenuorat, ovat vain vanhojen miesten tiedossa.
Siksi isät varoittavat poikaansa, joka heti kyllästyy kuulemaansa eikä opi, ennen kuin ymmärtää saman minkä isä on jo aikaa sitten tiennyt. Älä lähde sotaan. Älä rakastu ilkeämieliseen naiseen. Älä osta Range Roveria.
Minä olen poiminut unissani meritähtiä ja viskonut niitä mereen, saanut poikalapsen, jonka äiti on itkenyt onnesta oman äitinsä ja hänen äitinsä edessä. Minä olen voittanut mestaruuden, en tässä elämässä, mutta olen nähnyt mielessäni sen kevään, joka ei ole vielä koittanut. Minun ei edes tarvitse voittaa mestaruutta, niin kuin Mika Waltarin ei tarvinnut koskaan käydä Egyptissä kirjoittaakseen Sinuhen elämän, tänä keväänä tai sitä seuraavana.
Minulle riittää, jos vanha mies, Göran, nostaa ja heiluttaa hattuaan hyväksyvästi jäälle päin. Silloin tiedän istuvani niin, että aurinko osuu suoraan poskeeni.