Mä muistan hyvin, kun Jalonen pelasi Hyvinkään Ahmoissa vanha Jofa päässä Moilasen veljesten kanssa samassa ketjussa. Taisi olla silloista kakkosdivaria.
Vastaavasti Wayne Gretzkyn valmentajan uran ei kauhean hyvin mennyt. Wäinön valmennuksessa ollut NHL-pelaaja (nimeä en muista) kertoi Gretzkyn ongelman olleen se, että hän oletti muilla pelaajilla olevan sama pelikäsitys, kuin hänellä pelaajana. Ohjeet olivat kuulema hyvin utopistisia. Esimerkkinä oli, kun tämä pelaaja oli lyönyt kiekon ränniin hyökkäyssiniseltä ja mennyt vaihtoon, niin miksi et kääntynyt ja laittanut toiseen aaltoon. Tämä pelaaja oli ihmetellyt, että mihin toiseen aaltoon.
Kauhean paljon ei ole huippuvalmentajia tullut näistä absoluuttisista taitopelaajista. Ennemminkin näistä Rod Brind'amoureista, joiden koko ura on ennemmän ja vähemmän ollut graindaamista. Siksi itse asiassa ajattelin myös Peltosella olevan hyvä aihio päävalmentajaksi. Ei pelaajana koskaan leikkinyt voitoilla ja kaikki tekeminen keskittyi voittamiseen. Hyvä aiho hän on vieläkin, mutta sen mielipiteen olen muodostanut, että liian nopeasti on nyt meillä. Lisäksi etenkään hyökkäyspelaamiseen Peltonen ei tunnu saavan tukea muulta valmennusryhmältä. Myös Tilkanen on kokematon valmentaja ja samoin aseveli Kuhta. HIFK valmennuksen meritoitunein kaveri on Marko Ojanen ja tuntuu siltä, että hänen osuutensa on Liigan eliittiä.
Voin olla tässä väärässä, mutta Peltosen ongelma tuntuu olevan käänteinen Gretzkyyn. Peltonen ei ymmärrä erilaisuutta. Kaikkien pelaajien pitää olla "villepeltosia". Parhaat kejut joissa Peltonenkin urallaan pelasi, niin niissä oli erilaisia pelaajia: Caloun, Granlund, Koivu. Calounilla oli esim. tapana lintsata puolustusvelvotteista sillä tavalla, että luisteli laiskasti omiin tarkoituksella ja jäi katsomaan mihin suuntaan tilanne omissa käääntyy ja monesti se päättyi niin, että Rafalski, Timonen tai Karalahti laittoi kaverin läpi. Tehopisteet ja tehotilastot voi katsoa Elite Prospectista. Yleinen harhaluulo oli, että Caloun teki pisteensä ylivoimalla ja sehän on väärää tietoa. Teki toki siinäkin. Tarkoitan tällä sitä, että tietyille pelaajille pitäisi antaa tiettyjä vapauksia. Sellaisille jotka käyttävät sen vapauden tuloksellisesti. NHL:ssäkin tietyt pelaajat saavat aika isojakin vapauksia hyökkäyspelaamisen suhteen. Olen miettinyt monesti HIFK:n pelaamista niin, että kun HIFK pystyy pelaamaan 12 minuuttia alivoimaa päästämättä maaliakaan, niin HIFK voisi tuollaisella repivällä hyökkääjällä aiheuttaa paljonkin vaaratilanteita aiheuttamatta maalia omiin. Tämä nyt on vain sellainen esimerkki tästä mitä haen. Olen monesti ajatellut myös sellaisen tilanteen, että kun vastustaja syöttää IFK:n puolustusalueella puolustajalle, niin se HIFK:n ylin pelaaja ottaisi tarkoituksella kontaktin tähän puolustajaan ja sen jälkeen jatkaisi matkaansa. Kun siitä saa oma joukkue kiekonriiston, niin tämä pelaaja on aina läpi.
HIFK:n pelaajat karvaustilanteessa monesti käyvät kääntymässä siinä kiekollisen pelaajan lähellä ja syötön jälkeen kaartavat pois. Ässät pelissä Marleau painoi suoraan Ässien puolustusalueella päin puolustajaa ja sen jälkeen Ässillä paletti ihan sekaisin. Miksi tätä ei tehdä enemmän? Ajatellaanko HIFK:ssa nykyisin, että syötön jälkeinen taklaus on turha taklaus joka voi aiheuttaa vastahyökkäyksen omiin? Tuossa tilanteessa ei ollut ainakaan, koska kyseiselle pelaajalle ei voinut enää syöttää. Etenkin jonkun Åstenin pitäisi tehdä tätä vaihdosta toiseen eikä käydä siellä näennäisesti kurvailemassa. Meidän joukkue on muutenkin täynnä isokokoisia ja vähän raskasjalkaisia pelaajia, mutta tätä fyysistä elementtiä ei kyllä käytetä oikein edes karvaustilanteissa. HIFK on ollut koko kauden oikeastaan vastaan ottavana osapuolena fyysisessä pelissä ja pitkin hampain hyväksyisin senkin, jos voitettaisiin pelejä. Mielenkiintoinen fakta muuten. HIFK:lla on yksi suora voitto HPK:ta enemmän.
www.hs.fi