Nämä kortteliliigasta jauhavat provonarrit ovat kyllä huvittavia hahmoja. Pahaa pelkään, että ovat tismalleen samanlaisia karikatyyrejä myös netin ulkopuolella.
Antipatiat Ville Peltosta kohtaan ovat helposti selitettävissä: ratapihan viimeisimmästä kortteliliigan mestaruudesta on kulunut kohta 12 vuotta. Merkittävänä tekijänä mestaruusjahdissa tuolloin oli Ville Peltonen, joukkueen kapteeni (olkoonkin, että oli loukkaantunut loppupeleissä). Ja taisi siellä koutsinakin olla joku Raimo-setä, mutta se siitä. Lisäksi tuo on narrien ainoa mestaruus - kortteliliigassa - joka on tullut Jaffalan rakentamisen jälkeen.
Eli muina kausina narrit ovat keskittyneet häviämiseen ja uhoamiseen, vuorotellen ja yhtä aikaa. Sekä pikku-IFK:n rakentamiseen siinä ohessa.
Narrit ehtivät viedä kaksi mestaruutta putkeen 1996-1997, pelatessaan kahta viimeistä kauttaan Nordiksella. Hauska sattuma, että heti Jaffalaan muuttamisen jälkeen IFK vei mestaruuden. Toinen mukava sattuma koitti kaudella 2010-2011, kun IFK:n kapteeniksi palasi Ville Peltonen, joka pelasi helvetin hienon kauden ja johdatti joukkonsa jälleen mestaruuteen. Hienona välietappina pudotettiin naapurijoukkue unohtumattomissa puolivälierissä. Narrileirissä mahtoi vituttaa katsella, kun pudotuspelien päätteeksi Ville Peltonen nosteli mestaruuspyttyä (heti Kibe Kuhdan jälkeen), tehtyään tietenkin kolme byyriä ratkaisevassa matsissa. Sama mies, joka toi viimeisen mestaruuden Ilmalaan...
Narrilandiassa ollaan yksinkertaisesti katkeria siitä, että Peltonen palasi IFK-paitaan ja toi jälleen menestyksen tullessaan. Olkoonkin, että mestaruus jäi toistaiseksi siihen yhteen. Lohtua ratapihalla haetaan siitä, että ovat pystyneet voittamaan IFK:n parin viime kauden aikana niin monesti. Siis tämän kortteliliigan runkosarjassa ja pudotuspeleissäkin. Kummasti sitä uhoa ja ylimielisyyttä piisaa kausi toisensa jälkeen, vaikka häviämisen kulttuuri on juurtunut sitkeästi Ilmalaan. Tätä surkeaa kortteliliigaa ei kyetä voittamaan millään, joten - loogista kyllä - siirrytään astetta kovempaan liigaan, jossa raha puhuu ja jossa on luvassa entistä kylmempää kyytiä.
Narrikannattajia (siis niitä muutamia fiksumpia) käy kyllä sääliksi monellakin tapaa. Enemmistö omasta leiristä tuomitsee suomalaisen jääkiekon halveksittavimman tapahtuman, jonka narrijoukkueen valmennus masinoi Ville Peltosen pään menoksi, mutta yhä tänäkin päivänä faniporukasta löytyy vähintäänkin kymmeniä tyyppejä, jotka pitävät kyseistä tapausta jollain tapaa positiivisena. Kertoo aika surullista kieltä kyseisten henkilöiden mielentilasta.
Olen ylpeä siitä, että Ville Peltonen pelaa yhä IFK:n kapteenina, kaikkien vaikeuksien jälkeen. Ja hätyyttelee lisäksi pistepörssin kärkisijoja, vaikka jätti alkukaudesta matseja väliin. Uskomaton johtaja, käsittämättömän hieno kiekkoilija, jota arvostetaan yli seurarajojen. Paitsi tietysti siinä yhdessä seurassa, joka on kyllästynyt häviämään kortteliliigassa ja haluaa vaihtelun vuoksi matkustaa hieman pidemmälle häviämään.