Pelaaja-Peltosen paineensietokyky olikin suomalaisittain milteipä poikkeuksellinen. Mitä isompi/tärkeämpi peli, sitä parempi oli esitys. Tästä esimerkkejä Leijonien arvoturnausten playoffs-peleistä runsaasti.
Sama ihminen edelleen kyseessä. Nyt vain eri roolissa. Eikä varmasti ole ekana malttiaan menettämässä.
Moni kokee johdonmukaisen rauhallisuuden
toteemipaaluiluna. Tilana, missä ei tunneta mitään tai ollaan kykenemättömiä reagoimaan. Itse en niin koe, vaikka olenkin lähtökohtaisesti ihminen, joka näyttää tunteensa, joskus melko vallattomastikin. Mutta iän myötä ja työelämässä olen oppinut senkin, että rauhallisuus on ympärillä oleville henkilöille helpointa ja luo turvaa. Ja olen käyttänyt itse valtavasti aikaa siihen, että saisin pidettyä omat tunteeni kurissa silloin, kun mun henkilökohtaisista tuntemuksistani on loppupeleissä enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka kaikki menisi aivan päin helvettiä, oma pokka on pystyttävä pitämään, jotta ympärillä olevat ihmiset eivät menisi paniikkiin, alkaisi säätää turhaa ja sotkisi enemmän asioita tai alkaisivat riitelemään keskenään tai etukäteen selittelemään ja turvaamaan omaa selustaansa. Noin niin kuin esimerkkeinä. Fokuksen pitää pysyä tietyillä hetkillä oikeissa asioissa kollektiivisestikin. Ne omat tunteet päästetään ulos sitten jossain muualla.
Kun valmennus käyttäytyy kaikissa tilanteissa julkisesti mahdollisimman rauhallisesti, se luo rauhaa ja luottamusta joukkueelle ja minimoi myös joukkueen yksilöiden suurieleiset tunteenpurkaukset. Erätauolla kopissa voi sitten antaa tiukempaakin palautetta, jos on tarvetta. Eikä kaikki anna tiukaakaan palautetta vittumaisesti. Minä en ainakaan tiedä, mitä erätauoilla kopissa tapahtuu, joten en voi tarkemmin ottaa kantaa siihen, hermostuuko Ville koskaan edes kopissa. Veikkaan, että näyttää kyllä fiiliksensä, tuskin kovin suurieleisesti sielläkään. Joukkueen pelaajat hoitavat sen tontin, jos on aihetta. Luulen, että Villen tapa on hyvin asiallinen ja hän keskittyy tunteiden sijasta enemmän tekoihin, eli käy läpi asioita, mitä pitää parantaa ja miten se tapahtuu. Uskon tosin myös, että jos pleijareisssa joukkuetta pitää suurieleisesti herätellä, Ville pystyy kyllä siihenkin. Ja se tehoaa varmasti paremmin kuin jos sitä harrastaa toistuvasti illasta toiseen, vaikka aihetta sinänsä voisi suhteellisen usein ollakin.
Ja sekin on sanottava, että kun välillä joutuu seuraamaan valmentajia, joiden suu käy koko ajan ja yrittävät aktiivisesti tsempata sillä tavalla omaa jengiään, mä koen sen lähinnä raskaaksi ja ärsyttäväksi. Ja luulen, etten ole ainoa. Mä uskon, että pelaajat ja valmennus ovat hyvin tietoisia siitä, kuka kaipaa minkäkinlaista tsemppiä pelin aikana ja kuka haluaa olla rauhassa. Ehkäpä ne, jotka kaipaavat suorempaa palautetta valmentajalta, saavat sitä erätauolla, eli heidän henkilökohtaiset tarpeensa huomioidaan silloin? Ja ne, jotka eivät kaipaa henkilökohtaista palautetta kesken pelin, saavat olla rauhassa, pl. ehkä joidenkin yksittäisten tilanteiden nopea läpikäyminen. Itse ajattelen, että vaihtopenkki on pääasiassa pelaajien hengähdys- ja energianlatauspaikka ja kaikki ylimääräinen syö niitä. Kyllä siellä vaihtopenkillä kommunikoidaan pelaajien kanssa pelin aikanakin, mutta katsojien lienee kai tarkoitus seurata peliä, ei laskea koutsien kommentteja vaihtopenkillä pelaajille.
Ps. Olen sanonut aiemminkin, että jos haluatte tietää Villen aidoista fiiliksistä ottelun aikana ja pressissä, tarkkailkaa hänen kulmakarvojaan. Ne kertovat paljon enemmän kuin ilmeet. Niitä on hyvin mielenkiintoista seurata, joskus mielenkiintoisempaa kuin itse peliä.