Ville Mäntymaa Kärppien päävalmentajana

[Vyuola]

Kyllä minäkin äänekkäänä potkujen vaatijana ymmärrän inhimillisen näkäkulman. Lopulta kyse on kuitenkin siitä, että Oulun Kärppien päävalmentajan pesti ei ole työharjoittelupaikka, tai ainakaan sen ei kuuluisi olla. Kärppien nokkamiehen täytyy olla sen verran monta merta seilannut, ettei apurattaiden hankkimista kuulu edes harkita, vaikka näin tehtiin viimeksi viime kaudella.

Mäntymaa sai nauttia kokeneen mestarivalmentajan mentotoinnista viime kauden vetovastuunsa aikana, mutta jos jotain siitä jäi käteen, jäällä se ei näy. Täten on helppo päätellä, että Mäntymaa ei ole vielä valmis Liigaan päävalmentajaksi, jos koskaan tulee olemaankaan. Harmi että näin on, mutta miehen paikka on nyt muissa hommissa, esim. Mestiksessä kasvamassa korkoa.

Tuntuu, että pääasiassa varmaan kaikki ns nuoret päävalmentajat, ketkä tulee junnuista edustuksen penkin taa, on pelillisesti perässä, eikä selkeää plankettia ole. Poikkeuksia varmasti, mutta noin yleensä. Kyllä se polku jostain pitää miesten kanssa aloittaa, ja Suomessa se on mestis.

 

[VeeJiiJii]

Inhimillisen aspektin kanssa haluan korostaa valmennuksen kollektiivista aspektia. Nykyaikaisessa valmennuskulttuurissa korostuu yhä enemmän tiimityöskentely sen sijaan että siellä on vain yksi käskynjakaja. Päävalmentaja on toki päävastuussa kokonaisuudesta ja työilmapiiristä ja edustaa joukkuetta median edessä ja siksi Havun vastuu on suuri.

Silti valmennusta on syytä tarkastella yhä enemmän kokonaisuutena jonne saattaa mahtua hyvää ihmisjohtamista, taktista osaamista ja kaveria joka pitää yllä edes jonkinmoista vaatimustasoa. On tärkeää saada useampi henkilökemia kohtaamaan ja täydentämään toisen puutteita. Nyt näyttää siltä että siellä on vain ihmisjohtaja ja pari "Mr. Nice Guyta" komppaamassa. Hyvä jos on tekemisen meininkiä, mutta pelkät korulauseet ja tsemppimeininki eivät riitä ilman kurinalaisuutta ja selkeää pelisuunnitelmaa.

Pidän filosofiasta että pelejä lähdetään voittamaan mielummin 7-6 kuin 1-0, kuten Mambakin sanoi omalla aikakaudellaan. Virheitä ei pelätty liikaa, mutta voittamisen lainalaisuudet tuli vastaan kantapään kautta ja puolustuspelaamisessakin oli vaatimustasoa. Tällä kaudella nähty on kaukana siitä miten puolustus Kukkonen, Heshka, prime-Koivisto/Ohtamaa, Hakanpää, Kivihalme ja Niemelä suorittivat tuolloin.

 

[Surukuku]

...
Pidän filosofiasta että pelejä lähdetään voittamaan mielummin 7-6 kuin 1-0, kuten Mambakin sanoi omalla aikakaudellaan. Virheitä ei pelätty liikaa, mutta voittamisen lainalaisuudet tuli vastaan kantapään kautta ja puolustuspelaamisessakin oli vaatimustasoa. Tällä kaudella nähty on kaukana siitä miten puolustus Kukkonen, Heshka, prime-Koivisto/Ohtamaa, Hakanpää, Kivihalme ja Niemelä suorittivat tuolloin.

Ei kukaan valmentaja lähde voittamaan peliä 7-6, sellaisilla lähtökohdilla tulee valmentajalle pää äkkiä vetävän käteen. Se, että lähdetään voittamaan, on itsestäänselvyys ja varmin voiton tae on, ettei vastustajan anneta tehdä maaleja eli puolustetaan joukkueena hyvin.
Myöskään se, ettei virheitä tarvitse pelätä, ei asetu vastavoimaksi sille, että lähdetään pelaamaan vastustajalle nollaa maalia ja itselle vähintään sitä yhtä, siis voittamaan peliä virheettömällä puolustuspelillä. Onkin perin outo ajatus ja lähtökohta, ettei suoritus voisi olla täydellinen, vaikkei virheitä tarvitsekaan pelätä.
Kuitenkin, virheitä sattuu joka ihmiselle, jääkiekkoilijalle, joka pelissä ja välillä tulos voi ollakin 7-6, mutta mikään johtoajatus sellainen ei voi olla ammattimaisessa toiminnassa. Sellaisen puolustelu vaikka yleisön viihtyvyysaspektilla on lähinnä epäammattimaista selittelyä ja pään pensaaseen työntämistä oman suoriutumisen arvioinnissa.

 

[VeeJiiJii]

Ei kukaan valmentaja lähde voittamaan peliä 7-6, sellaisilla lähtökohdilla tulee valmentajalle pää äkkiä vetävän käteen. Se, että lähdetään voittamaan, on itsestäänselvyys ja varmin voiton tae on, ettei vastustajan anneta tehdä maaleja eli puolustetaan joukkueena hyvin.
Myöskään se, ettei virheitä tarvitse pelätä, ei asetu vastavoimaksi sille, että lähdetään pelaamaan vastustajalle nollaa maalia ja itselle vähintään sitä yhtä, siis voittamaan peliä virheettömällä puolustuspelillä. Onkin perin outo ajatus ja lähtökohta, ettei suoritus voisi olla täydellinen, vaikkei virheitä tarvitsekaan pelätä.
Kuitenkin, virheitä sattuu joka ihmiselle, jääkiekkoilijalle, joka pelissä ja välillä tulos voi ollakin 7-6, mutta mikään johtoajatus sellainen ei voi olla ammattimaisessa toiminnassa. Sellaisen puolustelu vaikka yleisön viihtyvyysaspektilla on lähinnä epäammattimaista selittelyä ja pään pensaaseen työntämistä oman suoriutumisen arvioinnissa.

Tuo 7-6 vs 1-0-vertaus on vain yleinen kärjistys eikä varmasti lähtökohta valmentajille. Se perustuu tiettyyn rohkeuteen voittaa, mihin kuuluu yhtälailla myös puolustaminen joukkueena. Ikävä kyllä Kärpät kirjaimellisesti pelaa nyt runsasmaalisia maalin pelejä molempiin suuntiin. Alkukaudessa ei ole mitään tekemistä tämän filosofian kanssa. Viihtyvyysaspektiin verhoutuminen olisi virhe ja alkukautta ei todellakaan voi selitellä millään rohkeudella.