Oli ihan normaalia tyhjentää pää joka viikonloppu ja kännissä oli hauskaa. Tuli oltua paljon sosiaalisempi ja muutenkin sekoiltua kavereiden kanssa ympäri kaupunkia.
Jossain vaiheessa huomasin juovani enemmän vitutukseen kuin hyvään oloon. Tätä kesti reilun vuoden. Krapulat alkoivat olla toissijaisia, ahdistus päällimmäisenä. Voi helvetti sitä oloa, minkä sunnuntai-aamuisin koki. Onneksi sen pidemmälle ei tätä tapaa tullut jatkettua.
Tässä ollaan mun mielestä yhdessä alkoholin paradoksissa: aina sanotaan kuinka ryypätessä tyhjennetään päätä eli ns. nollataan tilanne, mutta todellisuudessa tilalle tuntuu tulevan vähintään yhtä pahoja juttuja. Voiko ryypätessä oikeasti nollata asioita vai onko se vain asioiden siirtämistä jonnekin ja lopulta asiat pitää aina kohdata sekä käsitellä selvinpäin?