3-0, 3-4
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä ketuttaa. Tämä joukkue, tämä osittainen AHL-kokoonpano ja nuorten maitohaiventen tähdittämä rosteri voisi olla 3-0-0. Se ei olisi edes hirvittävän kaukana, kaikki ottelut ovat olleet voitettavissa. Jokainen ottelu, viime yön 3-0-johtoa myöten on ollut ihan omissa käsissä. Voittoprosentti 100. Muita itäisen konferenssin jengejä yhden tai kaksi ottelua vähemmän pelanneena samaisen 15 joukkueen ryppään ylimmässä kolmanneksessa.
Mutta ei, niin ei. Päästetään Boston mukaan peliin. Annetaan niiden tehdä kuudessa minuutissa kolme häkkiä. Aivan kuin joukkue haluaisi näyttää, miksi muuttopuheet vellovat välillä niin Queensin kuin välillä jonkun jääkiekkojumalan hylkäämän Kansas "Hockey" Cityn suuntaan. Ikään kuin haluttaisiin näyttää, että ei tällä joukkueella ole asiaa mihinkään muualle kuin top vitoseen lotteryssä ja että Kate Murray on oikeassa. Ei edes taistelemaan mistään muusta. Sen takia, juuri siitä syystä eikä mistään muusta ollaan nyt 0-0-3. Kolme hävittyä ottelua, yksi jatkoajalla ja kaksi rangaistuslaukauskilpailussa. Tätä se nyt sitten taas nähtävästi on, New York Islanders 2009-2010.
Herää syvempi kysymys siitä, miksi muun muassa omistaja Charles Wangin pitäisi jaksaa taistella kabineteissa TOH:ia ja muita syöpäläisiä vastaan, jos hänen silmäteränsä ei ole valmis taistelemaan hänen kanssaan. Älkääkä vaan sanoko, että hyvä pelikirja, nuorisoliike, maalivahtipeli ja muut lässynläät toimivat, jos koko systeemi romahtaa alle kymmenessä minuutissa. Noista kymmenistä minuuteista, jotka sisältävät kaiken oleellisen, tulevat olemaan vedenjakajia tälle organisaatiolle. Chris Botta pukee ajatukseni sanoiksi yhdellä virkkeellä: "The Islanders do not have to make the playoffs this season, but this stuff has to stop."
En tarkoita tällä sitä, ettei peleissä olisi mitään hyvää. Sitä on, paljonkin. Pointti on siinä, että vaikka kuinka esitykset olisivat "rohkaisevia" tai "lupaavia", on tuloksia synnyttävä. Minulle voi myös sanoa, että on ennenaikaista huudella näistä, mutta jos tämä on kerran seuran linja, niin asioihin on puututtava välittömästi, jos lupauksista halutaan tuloksia. Lisäksi kurssin muuttaminen on juuri nyt erittäin ajankohtaista, sillä ne (monien muiden asioiden kanssa toki) näyttävät, mihin tätä organisaatiota ihan konkreettisesti ollaan viemässä. Jos tämä seura Long Islandilta pois viedään, niin kaadutaan sitten ainakin buutsit jalassa ja viimeiseen hengenvetoon asti taistellen.
Sen jokainen nykyinen pelaaja, kokeneista brendanwitteistä ja radekmartinekeista aina nuoriin kyleokposoihin ja johntavareseihin asti on lukemattomille pioneerityötä New York Islandersin eteen tehneelle velkaa. Eilen tuota taistelua ei nähty. Hienoilla ylivoimakuvioilla ei ole mitään merkitystä, jos joukkue esittää noin surkean kolmannen erän.
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä ketuttaa. Tämä joukkue, tämä osittainen AHL-kokoonpano ja nuorten maitohaiventen tähdittämä rosteri voisi olla 3-0-0. Se ei olisi edes hirvittävän kaukana, kaikki ottelut ovat olleet voitettavissa. Jokainen ottelu, viime yön 3-0-johtoa myöten on ollut ihan omissa käsissä. Voittoprosentti 100. Muita itäisen konferenssin jengejä yhden tai kaksi ottelua vähemmän pelanneena samaisen 15 joukkueen ryppään ylimmässä kolmanneksessa.
Mutta ei, niin ei. Päästetään Boston mukaan peliin. Annetaan niiden tehdä kuudessa minuutissa kolme häkkiä. Aivan kuin joukkue haluaisi näyttää, miksi muuttopuheet vellovat välillä niin Queensin kuin välillä jonkun jääkiekkojumalan hylkäämän Kansas "Hockey" Cityn suuntaan. Ikään kuin haluttaisiin näyttää, että ei tällä joukkueella ole asiaa mihinkään muualle kuin top vitoseen lotteryssä ja että Kate Murray on oikeassa. Ei edes taistelemaan mistään muusta. Sen takia, juuri siitä syystä eikä mistään muusta ollaan nyt 0-0-3. Kolme hävittyä ottelua, yksi jatkoajalla ja kaksi rangaistuslaukauskilpailussa. Tätä se nyt sitten taas nähtävästi on, New York Islanders 2009-2010.
Herää syvempi kysymys siitä, miksi muun muassa omistaja Charles Wangin pitäisi jaksaa taistella kabineteissa TOH:ia ja muita syöpäläisiä vastaan, jos hänen silmäteränsä ei ole valmis taistelemaan hänen kanssaan. Älkääkä vaan sanoko, että hyvä pelikirja, nuorisoliike, maalivahtipeli ja muut lässynläät toimivat, jos koko systeemi romahtaa alle kymmenessä minuutissa. Noista kymmenistä minuuteista, jotka sisältävät kaiken oleellisen, tulevat olemaan vedenjakajia tälle organisaatiolle. Chris Botta pukee ajatukseni sanoiksi yhdellä virkkeellä: "The Islanders do not have to make the playoffs this season, but this stuff has to stop."
En tarkoita tällä sitä, ettei peleissä olisi mitään hyvää. Sitä on, paljonkin. Pointti on siinä, että vaikka kuinka esitykset olisivat "rohkaisevia" tai "lupaavia", on tuloksia synnyttävä. Minulle voi myös sanoa, että on ennenaikaista huudella näistä, mutta jos tämä on kerran seuran linja, niin asioihin on puututtava välittömästi, jos lupauksista halutaan tuloksia. Lisäksi kurssin muuttaminen on juuri nyt erittäin ajankohtaista, sillä ne (monien muiden asioiden kanssa toki) näyttävät, mihin tätä organisaatiota ihan konkreettisesti ollaan viemässä. Jos tämä seura Long Islandilta pois viedään, niin kaadutaan sitten ainakin buutsit jalassa ja viimeiseen hengenvetoon asti taistellen.
Sen jokainen nykyinen pelaaja, kokeneista brendanwitteistä ja radekmartinekeista aina nuoriin kyleokposoihin ja johntavareseihin asti on lukemattomille pioneerityötä New York Islandersin eteen tehneelle velkaa. Eilen tuota taistelua ei nähty. Hienoilla ylivoimakuvioilla ei ole mitään merkitystä, jos joukkue esittää noin surkean kolmannen erän.