Kiinan reissu oli ihan odotettu veto, kun Wang on tuonnekin rahojaan viljellyt kiekkokärpäsen puraisun jälkeen. Mikäli maasta löytyisi yksi edes AHL-tasoa lähentelevä pelaaja, niin pelkästään markkinointimielessä hänet varmasti Long Islandille tuotaisiin. (Richard Parkin etelä-korealaiset juuret tuskin Kiinassa lämmittävät) Mitään Yao Ming-ilmiöön verrattavaa ei lätkässä tulla pitkälläkään aikavälillä saavuttamaan, mutta tuolla markkina-alueella pienikin päänavaus voi tuottaa enemmän kuin vierailut Saskatoonissa tai Kansasissa ikinä.
Ensikuulemalta leiri Kiinassa ei siltikään vaikuttanut kovinkaan järkevältä, mutta onneksi ajankohta paljastui melko aikaiseksi kauden alkua ajatellen, joten ei tuon enää pitäisi avauspelissä painaa, elleivät porukalla napsi jotain pilaantunutta koiraa ja sitä kautta menetä voimiaan. Toivottavasti B.Witt pidetään mukana edes antamassa suojaa liikenteeltä, sääliksi kävisi ainakin jotain tuk tuk-kuskia, joka hänen auktoriteettiaan suojatiellä uhmaisi.
Kovista tyypeistä puheen ollen, Tim Jackman kertailee loukkaantumista nyt kun on jo voinut aloittaa luistelun:
"I got punched in my left eye. The punch, the fist hit me directly in the eyeball. So I went to the locker room, I thought I was fine. Then for some reason I had some blood coming out my nose, so I blew my nose, and since this [orbital] bone was broken, the air went into my eye and closed my eye up, and I couldn't play. ... It's just been a waiting process."
Preds-voitto nyt ei turhaa ylpeilyä ansaitse, mutta tähän väliin kuitenkin piristys ja ehkä typerää hyvän olon tunnetta selittää Martinin esiintulo ja jopa sympaattisen kolmosmoken saama tilaisuus. Hänen asemansa tuskin muuttuu, vaikka Botta väläyttelee toistakin skenaariota:
I mentioned to Biron that in this strange business it wouldn’t be a surprise if he ended up being one of two Islanders goalies on the night of March 3.
Totuus on, että Rolosonin peli on ilmeisesti kärsinyt siitä että hän ei ole enää työjuhta, joka pelaa illasta toiseen. Joku ratkaisu on tilanteeseen saatava ja Bironhan se lähtijä on, kunnes toisin todistetaan.
Matt Martinin kohdalla on allekirjoittaneen parempi olla vain suu supussa, sormet ristissä ja antaa ajan kulua, sillä hän on pitkästä aikaa ensimmäinen Isles-lupaus, jonka todella haluan lyövän läpi. Tietenkin Tavares, DiPietro ja muutkin pitkälti ratkaisevat joukkueen tulevaisuuden, mutta sitten Bertuzzin en pelaajatyyppinä ole Martiniin verrattavaa suosikkia löytänyt, ja Bertuzzistakin on jo 15-vuotta. Sekin toivo sammui lopulta Milburyn ja miehen omiin aivopieruihin, joten tällä kertaa mennään askel kerrallaan ja nyt ollaan vasta noustu kerrostalon kellarista kohden ekaa kerrosta. Tietenkin kaikki pojan tahtotasoa ylistävät lausunnot, kuten tämä hfboardseille lähetetty
Martinin Sarnia-taipaleesta kertova viesti, helposti sumentavat tilannetajua, sillä kyseessä on lopulta vain 20-vuotias 5.kierroksen varaus jengissä, jolle prospecteja kertyy korkeammaltakin, mutta sisältää feel good story-ainekset a'la Moulson ja pelaajatyypiltään katoava luonnonvara...Anders Lee on sitten se seuraava, mutta hän lapioi vielä hiiliä kerrostalon pannuhuoneessa.
Tänään voi Pittsburghissa tulla lunta tupaan monessakin mielessä, mutta toivotaan ihmettä.