Mainos

Viime hetken vinkit Jukolaan

  • 72 758
  • 408

Lawless

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ne oli aikoja ne kun Jukolan yötä veti radiossa Jarmo Lehtinen - Pertti Tapola nuoremmat adjutantit Lasse Sipilä ja Riikka Smolander tukitoimina.
Mulle on vahvasti jäänyt mieleen Pekka Oksala kuiskimassa metsän siimeksessä. Tuo siis joskus 80-90-luvulla.

On tuo Stora Tunan meno vaan käsittämätöntä, ei voi muuta sanoa. Voitto lähes 12 minuutin erolla seuraavaan. Ylivoimaista kerta kaikkiaan. Tiomila ja Jukola, molemmissa voitot miehissä ja naisissa. Iso tonnikala rulettaa!
 
Viimeksi muokattu:

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
On tuo Stora Tunan meno vaan käsittämätöntä, ei voi muuta sanoa. Ylivoimaista keta kaikkiaan. Tiomila ja Jukola, molemmissa voitot miehissä ja naisissa. Iso tonnikala rulettaa!

On kova.

Ja kaikkein parasta -tai pahinta, kun ei voi ihan ostojoukkueekskaan moittia-, ainakin tähtisatuksen Tove Alexandersson ja veljeskvartetista Emil Svensk on ihan syntyperäsiä tyttöjä ja poikia seuran kotipitäjästä Borlänge, Taalainmaa.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Voihan Stora Tuna.
Itsellä jäi juoksu väliin sairauden vuoksi mutta sohvalta tuli kisaa tietysti seurattua.
Siinä torkkuessa kun seurasi Jukolan ja NHL niin nyt olo on kuin krapulassa.

Minkälainen maasto oli? Omaan silmään näytti vähän ”tylsältä”. Oliko haastetta tarpeeksi?

No ensikertalaisena vaikea vertailla, mutta mielestäni paikoin todella haastava. Oli vaikea hahmottaa karttaa, koska maasto oli todella pienipiirteistä. Toki avauksessa ”missasin” hiekkakuopan alueen kokonaan, kavereiden mukaan se oli myös haastava.

Toki löytyi paljon erilaisia teitä ja peltoja joiden kautta pystyi minimoimaan riskiä.

Ja yleinen näkemys meidän joukkueessa oli, että tavalliset iltarastit ovat suunnistamisen puolesta haastavampia, koska selkeät urat ja letkat puuttuivat. Jukolassa pärjäsi hyvin huutelemalla ja kompassin avulla valitsemalla oikean uran.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
26 viimeisintä Jukolaa olen mennyt, kaikki osuudet vähintään kerran, ja tämä oli heittämällä joko helpoin tai toiseksi helpoin Jämin 2004 kanssa. Tietysti vaatii totuttelua, kun kumpareet olivat niin laakeita ja muodot pienipiirteisiä, mutta levyyn suunta ja sinnepäin oli normaaliakin suuremmassa roolissa.

Jukolahan on aina jonkun noin sijan 200 jälkeen toki helppoa, kun urat vievät ja porukkaa on, mutta tämä oli nyt kyllä ihan poikkeuksellisen polkujuoksukisa. Myös viitoitusten pituus ja käytännön lisäviitoitukset, kun kiellettyjen nauhaa pitkin ja teitä pitkin tuotiin ainoita valintoja + stopparit liki jokaisen lipun takana toivat lisää apuja. Huomattavan helppo jukolamaasto.
 

TAM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers
Joo, tuli itsekin sunnuntaiaamuna käytyä ankkuriosuus yhteislähdössä. Kuten edellä @DAF jo totesi, niin olihan tuo helppo maasto. Vaikka sitten titetysti yhteislähtö noin muutenkin on aina pelkkää polkujuoksua. Muttei noissa rasteissa tai maastoissa olisi mitään vaikeita ollut yksinkään mennessä. Ja pelkkää juoksua oli tosiaan ihan älyttömästi.

Mutta Jukolan viestissä mentiin sentään niille paremmille maastonosille. Venlathan kävivät käytännössä ne pari lähintä pusikkomäkeä joten heillä oli vielä heikommat maastot. Toki nämä nyt jo olivat etukäteenkin selvillä analyyseissä eli ei mitään yllättävää.

Tällä kertaa mentiin siis kisakeskus edellä ja maastot perässä. Ja kyllähän tuollaiseen paikkaan on ollut ilo rakentaaa kilpailukeskus. Todella helposti saanut kaikki rakennettua. Parkkitilaa asfaltilla runsaasti. Telttapaikat aukealla nurmella eikä ole tarvinnut ripotella niitä pitkin metsiä. Toki siirtymismatkaa parkkipaikkojen ja teltta-alueiden perältä tuli runsaasti, mutta sille nyt ei oikein mitään voi. Itse menin paikalle seuran bussilla mutta vaikutti siltä ettei mitään ruuhkiakaan ollut.

Kaikenkaikkiaan järjestelyt tuntuivat toimivan oikein mallikkaasti ja oli kiva tapahtuma kuten yleensäkin.
 

Nickelback

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL yleisesti
Kieltämättä melko helppo maastona ja kaikki rastit olikin piiloteltu kivien taakse (vrt. Porvoo) tuomaan lisähaastetta. Paitsi että ei ne tuo haastetta kun porukkaa on metsässä niin paljon. Silti nautin kovasti reitistä. Sopi omaan vauhtiin hyvin ja kisasta jäi todella hyvä fiilis.

Muu alue oli kaikinpuolin mainio. Muutama miinus:
- Parkki alue oli hyvä, mutta kukaan ei seurannut tyhjentymistä. Ts. itse jätettiin 2,2km päähän auto ja sitten kun kaikkien kantamuksien kanssa meet kohti armeijan teltta-aluetta ja näet helvetisti tyhjiä paikkoja niin kyllähän se kyrsi.
- Mallasrastista oli kyllä saatu niin epähoukutteleva että jäi välistä.
- Sauna oli niin täynnä että osa ihmisistä oli oviaukossa. Eli sauna oli kylmä.

Kaikenkaikkiaan meidän joukkue ylitti kaikki odotuksemme ja parannettiin 330 sijaa viime vuotiseen nähden. Ottaen huomioon että hylättyjä joukkueita oli tänä vuonna vähäsen. (Hylätyt joukkueet sataa meidän laariin)

Ensi vuoden Mikkeli tulee olemaan huomattavasti haastavampi. Kalliot ovat paljon korkeampia ja umpimetsä odottaa.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Saunassa se kulkuaukkoa lähin, lasiovellinen sauna oli ihan todella hyvä. Muut pressusaunat olivat kuin olisi ulkoilmassa ollut, vaihdoin lennosta sinne.

Parkkijärjestelyt olivat parillakin tapaa tosiaan farssi. Meilläkin auto jäi ensin ihan kiitotien eteläpäähän, siitä sitten fillarilla kisapaikalle toteamaan, että tyhjää on vaikka ja miten, ja myöhemmin ajoinkin sitten saman "yleisparkin" (kisakeskuksen lähellähän oli perhe- jne. paikkoja eli ei sinne) ihan matkailuautojen päähän tyhjään paikkaan keskelle riviä.

Kukaan kun ei ohjannut, näin saattoi monen kanssa tehdä eikä siinä mitään ongelmaa - kunnes ne paikat täyttyivät ja jengi alkoi pysäköidä keskikaistalle. Tuloksena tästä ohjaamattomuudesta se, että osa bajamajoista ja kusilaareista jäi tyhjentämättä, kun loka-auto ei mahtunut ajamaan. Ei ollut ihan mietitty asiaa loppuun asti. Pois lähtiessä oli myös arviolta puolen tunnin ruuhka 19-tielle etelään, kun liikenteenohjausta ei ollut, mutta muuten aika mutkaton paikka.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tässä on nyt pari päivää Jukolaa prosessoitu ja edelleen fiilikset todella korkealla. En ihmettele, että tuonne ihmiset palaavat vuosi toisensa jälkeen, koska olihan tuo tapahtumana hieno ja ainutlaatuinen.

Ollaan saatu aktivoitua paikallisen urheiluseuran suunnistusjaosto monen vuoden tauon jälkeen ja loin meidän jaostolle omat FB ja insta sivut ennen Jukolaa. Laitoin niihin kuten myös omaan someeni jonkin verran sisältöä viikonlopun aikana ja saatiin jo uusia henkilöitä toimintaan mukaan, jotka tavoittelevat myös Jukolaan osallistumista ensi vuonna.

Saadaan ensi vuoden Jukolaan ainakin 1 joukkue Jukolaan ja Venloihin, mutta yritän tavoitella kahta Jukola joukkuetta. Ensi toukokuussa voidaan sitten katsoa saavutinko tavoitteet.
 
Maastoista olen siinä mielessä eri mieltä, että ainekin toisella osuudella pitkässä yössä itselläni oli haasteita tietyillä alueilla ja samaistusvirheitä tuli muutama, eli on niitä helpompiakin maastoja suunnistettu. Myös kartta- ja ratapäällikkö Juha Nivukosken kommentit (Yle Areenan Jukola -lähetys ajassa 6:05:00) tukivat tätä, että haasteita kyllä huipuillakin riitti.

Se on totta, että valoisan aikaan myöhemmillä osuuksilla eteneminen maastossa oli varmaankin melko helppoa, esimerkiksi 4. osuus ei edes käynyt tuolla "pahimmilla" maastonosilla Majankallioilla ja Kaakkurinnevalla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös