Hyvä vertaus!Tärkein muutos itsellä oli elinikäisen opitun maailmankuvan murskautuminen taannoin niin että lakkasin uskomasta kapitalismiin, jatkuvan kasvun tärkeyteen ja jopa vihreään siirtymään, koska en näe minkäänlaista mahdollisuutta kasvulle niin että päästöt samalla vähenisivät absoluuttisesti. Vihreä siirtymä on mielestäni vähän kuin alkoholisti vaihtaisi kossun viiniin. Nykyään katson yhteiskuntaa, katukuvaa, mediaa, mainoksia, jne. elämäntapaamme huvittuneena ja kuin muukalaisena, vaikka taustalla oleva asia onkin äärimmäisen uhkaava ja ahdistava. Varmasti tämä henkinen muutos tulee yhä enemmän näkymään arjessanikin, paljon onkin vielä parannettavaa.
Vihreä siirtymä on tarpeellinen, kenties utopistinen tavoite, jolla ainakin osa meistä voi välttää keskustelemasta talouskasvun tarpeellisuudesta, luonnonvarojen riittävyydestä, liikakansoituksesta, elämänlaadun tinkimisestä jne. ja siten lykätä ongelmia oman maanpäällisen taaperruksen jälkeiseen aikaan. Useimmille taitaa valitettavasti riittää, että sitoutuu hatarasti vihreään siirtymään laatimalla yrityksen strategiaan korulauseita tai yksityishenkilönä tekemällä pieniä valintoja, jotka enemmistön silmissä vaikuttavat vihreiltä valinnoilta.
Näiden strategioiden ja valintojen todellisia vaikutuksia on erittäin vaikea seurata tai ymmärtää. Ei niitä tietenkään siksi pidä jättää tekemättä, mutta tämä mahdollistaa myös lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä päästöjä lisäävän toiminnan kiihdyttämistä joko vahingossa tai tahallisesti harhauttaen. Esimerkkinä sähköautoilu, joka on vain harvojen yksityishenkilöiden mahdollisuuksien rajoissa vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä (kiitos autoilun päästöjen laskentatavan), mutta samalla tarjoaa valtavan markkinan teollisuudelle. Ja akkumineraalien kysyntä markkinan kaivosyhtiöille. Vielä tällä hetkellä sähköautoilun osalta on tarjolla porkkanaa näille kaikille. Kenen nahoista tämä osa siirtymästä otetaan ja kuinka tosissaan sosiaaliset vaikutukset otetaan huomioon ja mitataan elinkaarianalyyseissä? Näkyvätkö nämä vaikutukset ja arviot kuluttajalle?
Toinen esimerkki on fossiilisten materiaalien korvaaminen biopohjaisilla materiaaleilla. Kunnioitettava tavoite ja kiva että kaupallistettavia ratkaisuja löytyy, kunhan myös materiaalien kierrätettävyys huomioidaan. Olisi mielenkiintoista nähdä enemmän keskustelua mittakaavoista. Millaisen osuuden esimerkiksi liikennepolttoaineista, lentopolttoaineista, teollisuuskemikaaleista tai muoveista voisi Suomessa korvata, jos kaikki puupohjainen biomassa hyödynnettäisiin näiden valmistukseen ja samalla lopetettaisiin puun käyttö muualla? Tuosta saisi perspektiiviä, että kuinka pitkä matka meillä on edessä vihreän siirtymän suhteen ja kuinka laajasti uusia ratkaisuja tarvitaan. Yksi valinta ja yksi innovaatio ei riitä.