Monilla muilla indikaattoreilla käänne on tapahtunut n. vuoden 2020 tienoilla. Sitä en nyt muista ovatko jotkut indikaattorit edelleen jatkaneet kohenemistaan. Saa sitten nähdä onko muutoksen suunta pysyvä ja minkälainen kokonaisselitys aikanaan sille löytyy. Tällä hetkellä mitään koherenttia kokonaiskäsitystä ei ole, sen verran tuoreesta asiasta on kysymys.
Koulun arkea vaikeuttava kolmiportaisen tuen malli lähikouluperiaatteineen tuli 2011, uudet opetussuunnitelmat ylitulkintoineen avokonttoreista ja itseohjautuvuudesta vaiheittain 2014 alkaen ja korona 2020. Nämä ovat minusta kolme askelta alaspäin. Samalla koko ajan viimeiset 15 vuotta on leikattu koulujen rahoista, mikä on johtanut portaiden välissä tasaiseen liukumaan.
Tämä on nyt vaan taas vanhojen muistelua, mutta jotain se kertoo. Vuonna 1999, kun aloitin Vantaalla, minun ensimmäisellä valvontaluokallani oli 15 oppilasta. Pari siirrettiin hyvin pian tarkkikselle, kun repivät poissaolovihkoja ja rullasivat open tuolilla pitkin käytäviä. Sen jälkeen oli 13 oppilaan seiskaluokka. Ei ollut kirjattua tukea olemassakaan, koulussa ei ollut yhtään erityisopettajaa tai koulunkäynnin ohjaajaa. Muutama heikommin pärjäävä oli silloinkin joka luokalla, mutta heitä ehti ihan hyvin auttamaan. Kuraattori oli ja terveydenhoitaja, ei koulupsykologia.
Nykyään meillä on seiskoilla 26-27 oppilasta. Siellä opettajan lisäksi hankalimmissa aineissa on mukana erityisopettaja. Monilla luokilla on kymmenkunta erityisen tuen tai tehostetun tuen oppilaita tai valmistavalta luokalta erittäin heikolla kielitaidolla tulleita. On erityisluokat, jotka ovat täynnä, niille ei mahdu enää ketään, vaikka yleisopetuksen luokilla on oppilaita, joilla ei ole mikäänlaisia koulunkäynnin taitoja, tai käytöksensä on aivan rajatonta.
Minusta siis kehitys kohti heikompaa tilannetta on ollut jatkuvaa, mutta siinä on hyppäyksiä mukana. Puhelimista ja älylaitteista en maininnut mitään. Niitäkin alkoi jo aikoja sitten koulussa näkyä, ja ovat kyllä osa pahenevia ongelmia.
Tällaista epäsuotuisaa kehitystä, minkä on annettu tapahtua pitkän aikaa, ei millään hetkessä korjata. Varsinkaan, kun suuri osa kehityksestä on seurausta yhteiskunnan muuttumisesta ja monien perheiden pahoinvoinnista. Minusta voitaisiin aloittaa vaikka siitä, että palattaisiin vähitellen hieman perinteisempiin koulunkäyntimalleihin. Alettaisiin systemaattisesti vaatia lapsilta enemmän. Tiukennettaisiin arvosanavaatimuksia alapäässä. Palautettaisiin luokalle jääminen. Pidettäisiin kouluissa reilusti tukiopetuspajoja niille, jotka ovat vaarassa tippua. Lopetettaisiin erityisopettajien juoksuttaminen ryhmästä toiseen. Pienennettäisiin luokkakokoja.
www.hs.fi