Näin kuudetta vuotta opettajana työskentelevänä on pakko sanoa, että joka vuosiluokasta seuraavaan kasvava pahoinvointi on sitä luokkaa, ettei tilanteen eskaloituminen ollut varsinaisesti kuin ajan kysymys. Onneksemme Suomessa ei kuitenkaan noita ampuma-aseita ihan joka kodissa ole, ja niistä pidetään pääosin hyvää huolta. Oma entinen työpaikkani oli jo lehdissäkin, kun ensin oli vakavaa väkivaltaa useiden ykkösluokkalaisten (siis seitsemänvuotiaiden!) kohdalla, ja sitten myöhemmin seiskaluokkalainen pahoinpideltiin koulumatkalla.
Minulle opettajana ja koko koulumme opettajakunnalle on jo monesti näiden muutaman vuoden aikana tullut täysin kädetön olo, sillä meillä ei ole oikein mitään keinoja puuttua mihinkään, työnjohdosta ei tule tarvittavaa tukea ja työssä ollaan jo valmiiksi ns. äärirajoilla eikä palkkakaan ole kummoinen. Em. tapauksista ensimmäisessä ratkaisu oli lisätä opettajien tekemiä valvontoja yms., eikä osa opettajista pystynyt työpäivän aikana edes käymään vessassa, kun tilanne oli niin räjähdysherkkä. Palkka ja muu työkuorma pysyi kuitenkin samana, eli väkivaltatilanteiden selvittäminen tuli ajoittaisen valtavan työkuorman ja suhteellisen keskinkertainen palkan päälle ns. ekstrana. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse oli somessa tapahtuvasta diilaamisesta, mihin ei myöskään ole minkäänlaisia resursseja puuttua. Diilaamisen lisäksi myös kiusaaminen on siirtynyt someen, koulumatkoille ja vapaa-ajalle, niin mitäs siinä yksittäinen ylikuormitettu ja keskinkertaisella palkalla operoiva opettaja voi tehdä. Meillä ei ole poliisin valtuuksia, ja itseasiassa viimeksi, kun pyydettiin poliisia luennoimaan ja/tai vahtimaan koululle, niin sieltäkin ilmoitettiin, ettei heillä ole resursseja edes käydä paikalla.
Korostan vielä, että ainakin näin aineenopettajana omat valtuuteni ja koulutukseni ovat hyvin rajallisia. Nykyään tuntuu siltä, että reilusti yli 50% työstä koostuu sellaisista asioista, jotka eivät "täydellisessä maailmassa" olisi opettajan hommia ollenkaan, vaan ne kuuluisivat terveydenhoitajalle, poliisille, psykologille, kuraattorille tai sosiaalityöntekijälle. Jopa osa siivoajien työtaakasta on viimeisten vuosien aikana siirretty opettajien harteille. Mistään tällaisesta ei kuitenkaan - tietenkään - opettajankoulutuksessa puhuta, koska niiden ei pitäisi olla opettajan töitä. Nyt on vain resurssit vedetty monessa asiassa niin kireälle, että itse opettaminen alkaa työssä olemaan toissijaista. Eipä mikään ihme sekään, että ennätysmäärä opettajia on viimeisten vuosien aikana lopettanut tai vaihtamassa alaa. Vaikka kohta toki tuokin loppuu, kun aikuiskoulutustuki lopetetaan ja alanvaihdosta tehdään entistä hankalampaa, sitten lienee vain pakko jäljelle jääneiden kituutella eteenpäin.
Älypuhelimet ja some ovat tämänhetkisen pahoinvoinnin isoja juurisyitä, vaikka muitakin yhteiskunnallisia syitä tietenkin on. Täällä onkin jo aiemmin sivuttu keskustelua siitä, kuinka kädettömiä sekä koulut että kodit ovat somen edessä, kun kaikki kiusaaminen, hämäräbisnekset ja mielenterveysongelmat ynnä muut on siirretty sosiaaliseen mediaan. Minulla ei ole tähän mitään pakettiratkaisua, mutta vähän aihetta sivuten mietimme juuri veljeni kanssa pääsiäisenä sitä, miten perverssiä se on, että lapset ja nuoret voivat nykyään kaivaa ja jakaa mitä tahansa sairasta paskaa millisekunnissa älypuhelimiensa välityksellä, kun samaan aikaan sitten joku kaalimato saa langettavan päätöksen ja paheksuntaa, kun heidän mainoksensa tulee radiossa viittä minuuttia ennen sallittua aikaikkunaa. Se on hyvä, että EU:ssa on edes alettu laittaa kampoihin sosiaalisen median jättiläisille, ja Suomessa on alettu pohtimaan älypuhelinrajoituksia, mutta nämä toimet ovat vielä toistaiseksi "päivän myöhässä ja dollarin vajaa". Tai ehkäpä ennemminkin 10 vuotta ja miljardi dollaria vajaa.
Olen lukenut paljon kirjoja ja katsonut paljon dokumentteja internetiin ja someen liittyen, mutta jotenkin vasta ihan viimeaikoina olen alkanut oikeasti sisäistämään sen sanoman, jota kaikki lopun ajan varoittelijat ja pilliin puhaltajat ovat toistelleet jo vuosia: sosiaalinen media on tarkoituksellisesti koukuttavaa, se herättää tarkoituksellisesti tunteita ja provosoi ihmisiä tarkoituksellisesti. Sosiaalisen median jättien ansaintamalli on sellainen, että heille on vain hyvä asia, jos käyttäjä on vihainen, surullinen tai raivoissaan. Sekin on heille hyvästä, jos ihminen masentuu eikä kykene enää muuhun kuin turruttamaan ajatuksensa heidän palveluillaan. Ja sekin, että saadaan lisää verkkoliikennettä ja keskustelua kiusaamalla, me vs. ne -asettelulla, hämäräbisneksillä tai muilla. Nämä eivät ole mitään sosiaalisen median viattomia sivuvaikutuksia, vaan nykyisenlaisen ansaintalogiikan mukaan somen tarkoituksellisia piirteitä.
Tiedän, että oma viestini meni hieman aiheen sivuraiteilla ränttäämiseksi, ja voin sen poistaa, jos se ei ole tähän ketjuun sovelias. Tämän tapauksen myötä teki kuitenkin mieli hieman purkaa omia tuntoja sen suhteen, mitä itse näkee kouluissa tapahtuvan joka päivä ja miten tilanne on eskaloitunut vuosi vuodelta omankin lyhyen työurani aikana. Tämä on tietenkin yksittäistapauksena kamala, eikä sen suhteen voi oikein muuta toivoa, kuin jaksamisia asianomaisille.