Puuilo slogan Puuilo slogan
Mainos

Verkkolehden uusimmat jutut

  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Videot

  • 439 459
  • 1 049
L

Lawless

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Johannes kirjoitti:
Suomi voitti ensimmäisen nuorten mm-kullan vuonna 1988, kun Kanada ja Neuvostoliitto tappelivat yli puoli tuntia, hallista sammutettiin valotkin välillä ja ottelu keskeytettiin.
Laajenna klikkaamalla
Suomi voitti ensimmäisen nuorten MM-kultansa vuonna 1987, kun kisat olivat Piestanyssa, Tshekkoslovakiassa. Kanada ja Neuvostoliitto hylättiin joukkotappelun takia. Vuonna 1988 kultaa voitti Kanada ja kisat olivat Moskovassa.
 
T

TKH

Jäsen
Johannes kirjoitti:
http://www.1972summitseries.com/game8recap.html

Kyllä tämän tilaston mukaan Kanada sai 8. pelissä 27 minuuttia jäähyjä ja Neuvostoliitto 17 minuuttia.
Laajenna klikkaamalla

En tiedä kenelle tämän laitoit, mutta minä puhuin kolmannesta erästä, jossa Neukut sai enemmän jäähyjä. Koko ottelussahan ne meni suunnilleen tasan, kun jättää tuon Parisen ansaitun kympin laskematta.

Johannes kirjoitti:
Tässä on linkki Vladimir Jursinovin artikkeliin Sovjetski Sport-lehdessä ottelusarjasta. Juttu on julkaistu 1972.
http://www.1972summitseries.com/sovietview.html

Tässä on taas ruotsalaisen Ulf Janssonin näkemys.
http://www.1972summitseries.com/swedishreview.html
Laajenna klikkaamalla

Jursinovin artikkelin nyt on varmaan kaikki lukenut jo ajat sitten, mutta tuo toinen on jonkin verran mielenkiintoisempi.

When it comes to coaching we could see two styles. Vsevolod Bobrov was too passive and only watched emotionless at the action in front of him. You seldom saw him do anything spontaneous. Harry Sinden and John Ferguson exaggerated the other way. They pumped themselves up as well as the players, and on occasions lost their self control.

Olen aina ihmetellyt mitenkä vähän Tarasovin poissaololle ja vastaavasti Bobrovin osaamattomuudelle/kokemattomuudelle tunnutaan antavan maailmalla merkitystä sarjan lopputuloksen kannalta. Minä olen aina sanonut, että se oli yksi avainseikka neukkujen tappiossa. Tarasov ei luonnollisesti olisi ollut yhtä passiivinen ja osaamaton kuin Bobrov. Ja kaiken lisäksi vielä se seikka, että Tarasovin mukana joukkueessa olisi ollut myös Firsov. Kaksi hyvin merkittävää henkilöä Neukkujen joukkueessa aina vuoteen 1972 asti. Itseasiassa ne oli ne kaksi kaikkein merkittävintä henkilöä Neuvostoliiton kiekkoilussa aina 1972 Olympialaisiin asti, eivät olleet valitettavasti Summitissa. Ja niiden poissaolo todellakin näkyi kaikkein tiukimmissa tilanteissa. Bobrov ei osannut hoitaa kriittisiä tilanteita, juuri näissä tilanteissa joukkue olisi tarvinnut Tarasovia ja turvautunut Firsoviin. Yksi Bobrovin surkeista ratkaisusta liittyy myös ketjujen rakentamiseen ja peluuttamiseen.

There's also no doubt that Valeri Kharlamov's injury (courtesy of Bobby Clarke) demoralized the team. Without Kharlamov the first line was ineffective. In the last two games it struck me that it was a battered Russian team that skated on to the ice. The players weren't afraid but they were a bit hesitant, questioning some of the Canadian playing methods. It's possible that this was the deciding factor. You know how it is in hockey. If you hesitate you're bound to lose.

Tämä on toinen seikka, jonka olen aina sanonut ratkaisseen lopulta koko sarjan. Ei kai sitä virallisesti missään lue, että jotkut neukut olisivat terveytensä tai uransa puolesta pelänneet, mutta kyllä sen huomasi, että ne sen vaaran tiedosti. Tällöin keskittyminen peliin luonnollisesti herpaantui.
 
R

ranger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves, Die Mannschaft
Jonkinasteisena urheilun ystävänä on pakko äimistellä, kun jossain pallopelissä voi 2000-luvullakin kansalainen toimia päätuomarina oman maansa arvokisaottelussa, ja sitten vielä käydään tällaisia keskusteluja.

Ja nimimerkki kovaleville muistutukseksi: Eritoten miinus yleinen inhokkiasema, pikemminkin Kanada on jääkiekon Saksa.


Ranger
 
T

The Original Jags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
ranger kirjoitti:
Jonkinasteisena urheilun ystävänä on pakko äimistellä, kun jossain pallopelissä voi 2000-luvullakin kansalainen toimia päätuomarina oman maansa arvokisaottelussa, ja sitten vielä käydään tällaisia keskusteluja.
Laajenna klikkaamalla

Niin, voidaanko Kanada-cupia pitää "arvokisana"? Eikö se ollut vain NHLPA:n ennen kauden alkua järjestämä harjoitusturnaus? Onhan Tampere Cupissakin suomalaisia tuomareita suomalaisten otteluissa.
 
K

kritiikki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Neuvostoliittoa jääkiekossa ei kukaan pysty ylittämään. Ei pystynyt, eikä pysty.

Jääkiekon huippu saavutettiin siis jo parikymmentä vuotta sitten. Nyt vaan höntsäillään ja tehdään showta.

Järkyttää vieläkin kun kanadan ja NL:n välillä järjestettiin nämä cup:t. Challencecup (väärin kirjoitettu) vai mikä se olikaan.

Suurella merentakaisella rahalla järjestetyt, ja myöskin lopputulokseltaan järjestetyt. Siinä NL ehkä teki virheen kun osallistui.

Canada ne voitti, koska siitä tehtiin voittaja. NL oli pelissä täysin ylivoimainen. Kanada ei kyennyt lähellekkään NL:n peliä.

Ongelma NL:n kannalta oli tekaistut jäähyt, joita puolestaan Canada ei saanut lainkaan, vaikka pelasi suorastaan sikamaisinta peliä jota nykyaikana ei voitaisi kuvitellakaan.

Tuo pääsi poikkeuksellisesti jopa TV-1:sen päälähetykseen, jossa sen aikainen tuomari Juhani Sepponen kritisoi voimakkaasti tuota epäoikeudenmukaista tuomarointia.

Tämän päivän fanit eivät voisi edes käsittää todeksi, jos näkisivät.

Kuten aurinkokuningas sanoi: NL oli jääkiekossa jotain jota tasoa koskaan ei enää saavuteta piste.
 
T

The Original Jags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
kritiikki kirjoitti:
Neuvostoliittoa jääkiekossa ei kukaan pysty ylittämään. Ei pystynyt, eikä pysty.

Jääkiekon huippu saavutettiin siis jo parikymmentä vuotta sitten. Nyt vaan höntsäillään ja tehdään showta.
Laajenna klikkaamalla

Jep. Vuosien 1977-1984 joukkue on pelillisesti paras mitä olen koskaan nähnyt. Aika harvinaista, ettei kukaan ole vielä ylittänyt tuon joukkueen pelillistä tasoa, vaikka aikaa on ollut yli 20 vuotta. Toki sitä järjestelmääkään ei enää ole olemassa, joka sen joukkueen tuotti.

Jääkiekko alkoi Venäjällä taantua jo Neuvostoliiton loppuvaiheessa, vaikka varsinainen romahdus tuli vasta kausilla 1991-1992 ja 1992-1993, jolloin satoja pelaajia jätti maan. 1970-luvun supermiesten lopettaessa 1980-luvun puoliväliin mennessä ei heitä kyetty korvaamaan uusilla miehillä. 1980-luvun taitteessa punakone oli parhaimmillaan, kun joukkue oli sekoitus nuorta verta (Krutov, Larionov, Makarov, Fetisov, Kasatonov, Drozdetski, Shepelev, Homutov, Bykov, Kozhevnikov, Starikov, Stelnov, Gimajev jne.) ja vanhempia partoja (Tretjak, Maltsev, Mihailov, Harlamov, Petrov, Vasiljev, Pervuhin, Biljaletdinov, Babinov, Zhluktov, Balderis, Kapustin, Shalimov, Golikovin veljekset, Jakushev, Skvortsov, Lebedev jne.). Tämän jälkeen alkoi taantuminen.

Vuoden 1987 Kanada Cupiin osallistunut Neuvostoliitto oli pelillisesti selvästi jäljessä vuoden 1981 versiosta. Silti se oli tuossakin ottelusarjassa parempi kuin vastustajansa Kanada, jolla oli mukana elämänsä kunnossa olleet Gretzky ja Lemieux.



kritiikki kirjoitti:
Canada ne voitti, koska siitä tehtiin voittaja. NL oli pelissä täysin ylivoimainen. Kanada ei kyennyt lähellekkään NL:n peliä.
Laajenna klikkaamalla

Ei nyt sentään aina. Neukut voittivat vuoden 1981 Kanada Cupin ja mainitsemasi Challence Cupin v. 1979, sen vieläpä ylivoimaiseen tyyliin. Challence Cupin tuominneelle Andy Van Hellemondille haluan antaa tunnustuksen tasapuolisesti linjasta.

Neuvostoliitto tavallaan voitti myös vuoden 1987 Rendez Vousin (jossa myös Kurri ja Tikkanen pelasivat). Molemmat voittivat yhden ottelun, mutta neukut tekivät maalin enemmän. Gretzky oli Rendez Vousissa huikean hyvä, mutta Lemieux yllättävän saamaton. Nuori Valeri Kamenski oli kuitenkin ottelusarjan paras pelaaja.

Neuvostoliiton seurajoukkueet voittivat myös 60% otteluistaan NHL-seuroja vastaan, vaikka ottelut pelattiin useimmiten Pohjois-Amerikassa ja sikäläisillä tuomareilla. Voittoja ei napsinut ainoastaan ZSKA, vaan myös muut seurat kuten Dynamo, Spartak, Krylja, Voskresensk, Tsheljabinsk, Gorki, Sokol ja Jaroslavl.


kritiikki kirjoitti:
Ongelma NL:n kannalta oli tekaistut jäähyt, joita puolestaan Canada ei saanut lainkaan, vaikka pelasi suorastaan sikamaisinta peliä jota nykyaikana ei voitaisi kuvitellakaan.

Tuo pääsi poikkeuksellisesti jopa TV-1:sen päälähetykseen, jossa sen aikainen tuomari Juhani Sepponen kritisoi voimakkaasti tuota epäoikeudenmukaista tuomarointia.
Laajenna klikkaamalla

Jep. Tavallaan asia on ymmärrettäväkin, koska elettiin kylmän sodan aikaa, ja nuo ottelut olivat ainakin kanadalaisille enemmän sotaa kuin urheilua. Ymmärtääkseni neuvostoliittolaisten suhtautuminen kanadalaisiin ei ollut koskaan yhtä vihamielistä kuin kanadalaisten suhtautuminen neuvostoliittolaisiin. Mistä lie sitten kertoo?

Tietysti olisi ollut parempi, jos ottelut olisi voitu pelata ilman poliittista latausta, jolloin tuomaritoimintakin olisi varmasti ollut reilumpaa. Jälkikäteen on hyvä muistaa mistä noissa otteluissa oli kysymys. Kunhan vain Kanadassakin vihdoin myönnettäisiin, millä keinoilla "voitot" saavutettiin. Siellä on historian likapyykkiä paljon pesemättä.



kritiikki kirjoitti:
Tämän päivän fanit eivät voisi edes käsittää todeksi, jos näkisivät.
Laajenna klikkaamalla

Kyllä. Kaukaloväkivalta saisi ihan uuden ulottuvuuden monen silmissä, jos he näkisivät miten joku Wilf Paiement, Barry Long tai Craig Hartsburgh pelasi 1980-luvun taitteen arvoturnauksissa. Mark Messieristä nyt puhumattakaan.
 
Viimeksi muokattu:
J

Jouni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Big River Prospects
Hockey Showdown..

kovalev kirjoitti:
Tämä oli ihan hyvä kirjoitus ja olet selvästi perehtynyt asiaan. En tiedä kuinka paljon kylmää sotaa harrastettiin Moskovassa -72, mutta tuollainen Sindenin päiväkirja haisee
Laajenna klikkaamalla

Tuo Harry Sindenin päiväkirja julkaistiin heti syksyllä 1972 ja sen nimi on "Hockey Showdown, The Canada-Russia Hockey Series". Mielestäni paras tuosta pelisarjasta koskaan tehty teos, ei mitään selittelyjä, valmentajan muistiinpanoja tuoreeltaan. Suosittelen tätä kirjaa erittäin lämpimästi, kuten myös "Death of a Legend, Summer of 72, Team Canada vs. USSR Nationals", tekijä tai oikeammin kokoaja Henk W. Hoppener, koska teos on kokoelma pelisarjan aikana ilmestyneistä lehtijutuista Kanadassa. Kattavin historiallinen katsaus on taas kirja "Cold War, The Amazing Canada-Soviet Hockey Series of 1972", jonka tekijä Roy MacSkimming on erittäin perusteellinen historiallisten kirjojen kirjoittaja, tehnyt mm. parhaan kirjan Gordie Howesta.

Olet ilmeisesti venäjänkielentaitoinen, ja uskoisin, että vanhassa Neuvostoliitossa on ilmestynyt joitakin sarjaa käsitteleviä teoksia myös, koska olen nähnyt niitä myynnissä täällä Kanadassakin.

Ja vielä, tuo CBC:n tekemä TV-elokuvasarja on todellakin helmi. CBC on kunnostautunut kanadalaisten kansallistarinoitten kertojana aivan erinomaisten televisioelokuvien tekijänä, kuten esim. tarina Terry Foxista jne, mutta tämä on kaikista paras. On käsittämätöntä miten jopa näyttelijät muistuttavat niin paljon esikuviaan tässä elokuvassa. Ja kuten totesin aiemmin, on turha kuvitella tarinan olevan jonkinlainen propaganda-elokuva Team Canadan hienoista pojista, päinvastoin, nämä karheat maalaispojat maailmalla esitetään niin realistisesti kuin suinkin. Venäläisten osissa taas venäläisnäyttelijöitä, ja hekin aivan loistavasti valittuja. Kaikki tapaukset, joista tässä ketjussa on juteltu/väitelty jne. voit nähdä tuossa elokuvassa.

Internetin avulla luulisin pystyväsi löytämään nämä aika helposti. Kun olet näihin tutustunut, haluaisin kuulla sitten kommenttejasi peleistä, päähahmoista, valmentajista, kulissien takaisista kähminnöistä ja muutamasta keskustelua herättäneestä väkivaltaisesta tapahtumasta. Kannattaa lisäksi tietenkin katsoa itse pelit dvd:ltä.

Mitä tuohon Harlamovin kirjaan tulee, se on tyypillistä oman aikansa neuvostokirjallisuutta, mielenkiintoinen teos, mutta venäläiset itsekin jo nauravat tuollaisille tarinoille nykyisin. Mieluummin itse luen jotain realistisempaa.

Kovana bobbyorrologina itseäni on aina mietityttänyt, miten tuo pelisarja olisi mennyt, jos Kanadan kirkkain tähti tuohon aikaan olisi voinut pelata. Orr oli niin ylivoimainen ja dominoiva pelaaja NHL:ssä tuona aikana, niin paljon kaikkia kanadalaisia edellä, että hän olisi yksin tehnyt sarjasta ehkä sellaisen, ettei siitä enää edes puhuttaisi.

Aina on ollut mielessä kirjoittaa 1972 pelisarjasta kunnon juttu, esimerkiksi joskus kun vieteään taas pyöreitä vuosipäiviä sen pitämisestä.
 
K

kovalev

Jäsen
Jouni kirjoitti:
Tuo Harry Sindenin päiväkirja julkaistiin heti syksyllä 1972 ja sen nimi on "Hockey Showdown, The Canada-Russia Hockey Series". Mielestäni paras tuosta pelisarjasta koskaan tehty teos, ei mitään selittelyjä, valmentajan muistiinpanoja tuoreeltaan. Suosittelen tätä kirjaa erittäin lämpimästi, kuten myös "Death of a Legend, Summer of 72, Team Canada vs. USSR Nationals", tekijä tai oikeammin kokoaja Henk W. Hoppener, koska teos on kokoelma pelisarjan aikana ilmestyneistä lehtijutuista Kanadassa. Kattavin historiallinen katsaus on taas kirja "Cold War, The Amazing Canada-Soviet Hockey Series of 1972", jonka tekijä Roy MacSkimming on erittäin perusteellinen historiallisten kirjojen kirjoittaja, tehnyt mm. parhaan kirjan Gordie Howesta.

Olet ilmeisesti venäjänkielentaitoinen, ja uskoisin, että vanhassa Neuvostoliitossa on ilmestynyt joitakin sarjaa käsitteleviä teoksia myös, koska olen nähnyt niitä myynnissä täällä Kanadassakin.

Ja vielä, tuo CBC:n tekemä TV-elokuvasarja on todellakin helmi. CBC on kunnostautunut kanadalaisten kansallistarinoitten kertojana aivan erinomaisten televisioelokuvien tekijänä, kuten esim. tarina Terry Foxista jne, mutta tämä on kaikista paras. On käsittämätöntä miten jopa näyttelijät muistuttavat niin paljon esikuviaan tässä elokuvassa. Ja kuten totesin aiemmin, on turha kuvitella tarinan olevan jonkinlainen propaganda-elokuva Team Canadan hienoista pojista, päinvastoin, nämä karheat maalaispojat maailmalla esitetään niin realistisesti kuin suinkin. Venäläisten osissa taas venäläisnäyttelijöitä, ja hekin aivan loistavasti valittuja. Kaikki tapaukset, joista tässä ketjussa on juteltu/väitelty jne. voit nähdä tuossa elokuvassa.

Internetin avulla luulisin pystyväsi löytämään nämä aika helposti. Kun olet näihin tutustunut, haluaisin kuulla sitten kommenttejasi peleistä, päähahmoista, valmentajista, kulissien takaisista kähminnöistä ja muutamasta keskustelua herättäneestä väkivaltaisesta tapahtumasta. Kannattaa lisäksi tietenkin katsoa itse pelit dvd:ltä.

Mitä tuohon Harlamovin kirjaan tulee, se on tyypillistä oman aikansa neuvostokirjallisuutta, mielenkiintoinen teos, mutta venäläiset itsekin jo nauravat tuollaisille tarinoille nykyisin. Mieluummin itse luen jotain realistisempaa.

Kovana bobbyorrologina itseäni on aina mietityttänyt, miten tuo pelisarja olisi mennyt, jos Kanadan kirkkain tähti tuohon aikaan olisi voinut pelata. Orr oli niin ylivoimainen ja dominoiva pelaaja NHL:ssä tuona aikana, niin paljon kaikkia kanadalaisia edellä, että hän olisi yksin tehnyt sarjasta ehkä sellaisen, ettei siitä enää edes puhuttaisi.

Aina on ollut mielessä kirjoittaa 1972 pelisarjasta kunnon juttu, esimerkiksi joskus kun vieteään taas pyöreitä vuosipäiviä sen pitämisestä.
Laajenna klikkaamalla
Hah hah ja haa !!! Mistä helvetistä päättelet, että minä olisin venäjänkielen taitoinen ? Siitäkö, kun kannustan Venäjää ? Et voi olla noin kapeakatseinen. Kyllä täällä voi olla ihan urheilullisiakin perusteita pitää Venäläisistä kiekkoilijoista. Eli ei tarvitse olla kaappikommari, akiteeraaja tai Venäläinen tai edes venäjänkielen taitoinen.
Harlamovin kirja on paikoin aika puuduttavaakin, mutta siinä on hyviä ajatuksia jääkiekosta noin yleensä ja se selventää oivallisesti tuon ajan neuvostoliittolaista suhtautumista urheiluun ja urheilijoihin. Sekä antaa tietysti aika selkeän kuvan Harlamovista ihmisenä.
Kuten itsekin sanoin, Orr olisi ollut merkittävä vahvistus Kanadalle. Mutta täytyy muistaa, että se että oli tuohon aikaan ylivoimainen Nhl;ssä ei ollut sama kuin se, että olisi ollut sitä kv. peleissä. 70-luvulla ja vielä 80-luvun alussa Nhl;sta puuttui vähintään puolet maailman parhaista pelaajista. Ja se on fakta.
Odotan mielenkiinnolla kirjoitustasi Summitista-72.
 
Viimeksi muokattu:
T

TobiasG

Jäsen
Suosikkijoukkue
MuLLets...
Rus-Fin T.Ruutu´s big hit...

Löytyisikö keneltäkään tuota Tuomon taklausta Zinovieviin? Ei ole hetkeen tuollaista nähnytkään. Eli välieräottelu oli RUS-FIN..
 
K

Käräppä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät ja Calgary Flames
Kenelläkään mitään linkkiä sivulle mistä näkisi tän vuoden mm-kisojen välisarjan Ruotsi - Suomin kovimman taklauksen, eli kun Mikko Koivu niittasi Kenny Jönssönin Ruotsin päätyyn. Taklaus oli kyllä pelin huippuhetkiä ja näki jo Koivun täysiä päätyä päin että nyt sattuu ruotsalaiselle. Kiitoksia jos joku löytää tämän netistä.
 
M

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
1988 FIN - URS

Aikaa tappaakseni ennen Stanley Cup-finaalia, tuli vihdoin survaistua vuoden 1988 Calgaryn olympialaisten viimeinen peli Suomi-Neuvostoliitto, jossa Leijonat varmistivat historialliset hopeansa, digimuotoon.
Kyseenalainen kuvanlaatu johtuu nuhruisesta VHS-nauhasta sekä siitä etten vain osaa. No kuitenkin:

30.53 1-0 Janne Ojanen
46.40 1-1 Alexander Mogilny
58.20 2-1 Erkki Lehtonen YV

sekä viimeinen peliminuutti.

Äänessä Antero Karapalo.
 
H

Haidekkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa, Jokipojat, Corey Perry
McBean kirjoitti:
Aikaa tappaakseni ennen Stanley Cup-finaalia, tuli vihdoin survaistua vuoden 1988 Calgaryn olympialaisten viimeinen peli Suomi-Neuvostoliitto, jossa Leijonat varmistivat historialliset hopeansa, digimuotoon.
Kyseenalainen kuvanlaatu johtuu nuhruisesta VHS-nauhasta sekä siitä etten vain osaa. No kuitenkin:

30.53 1-0 Janne Ojanen
46.40 1-1 Alexander Mogilny
58.20 2-1 Erkki Lehtonen YV

sekä viimeinen peliminuutti.

Äänessä Antero Karapalo.
Laajenna klikkaamalla

Kiitän ja kumarran. Jo oli aikakin että joku laittaa tuon legendaarisen pelin näkyville jota ei kuitenkaan kovin moni ole ennen nähnyt. Nyt on sitten vihdoin tulluut nähtyä kaikki Suomen merkittävimmät arvokisahetket.
 
M

Master Chief

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Manchester United, Denny Crane
K

kovalev

Jäsen
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy

Verkkolehden uusimmat jutut

Ylös